nimet breadcrumb-navigoinnissa
Kenttätyräkki (Euphorbia esula, synonyymi Euphorbia virgata) on monivuotinen, juurakollinen, ruohovartinen tyräkkikasvi. Laji on myrkyllinen kuten muutkin tyräkit.[1]
Juurakosta nousee pystyjä, joskus haarovia varsia. Suomessa varret ovat yleensä korkeintaan puolen metrin korkuisia. Varressa on runsaasti ruodittomia, pitkänomaisia, alle senttimetrin levyisiä, ehytlaitaisia lehtiä. Varret ja lehdet ovat kellanvihreitä ja kaljuja. Varren latvaan muodostuu sarjamainen kukinto, jossa on kuudesta yhdeksään haaraa. Latvakukinnon lisäksi alemmas varteen kasvaa usein pienempiä kukintohaaroja. Kukintohaarojen tyvellä on varsilehtiä leveämpiä ja keltaisempia, tyveltään herttamaisia tukilehtiä. Kukintohaarojen kärkeen muodostuu tyräkeille ominainen valekukka (cyathium). Siinä on alinna kaksi leveää, lähes puoliympyrän muotoista, kellertävää ylälehteä, niiden keskellä neljä mesiäislevyä, useita hyvin pieniä, kehättömiä, yksiheteisiä hedekukkia ja keskimmäisenä vihreä emikukka. Kenttätyräkillä mesiäislevyt ovat puolikuun muotoiset, ja niiden kärjissä on ulospäin suuntautuvat sarvimaiset ulokkeet. Mesiäislevyt ovat aluksi kellanvihreät, mutta muuttuvat vähitellen ruskeiksi. Emikukka sisältää vain kukkaperän päässä nuokkuvan emiön, jonka pallomaisesta sikiäimestä muodostuu pyöreähkö, kolmilohkoinen kotahedelmä. Kukinnan edistyessä jokaisen valekukan tyveltä kasvaa yleensä kaksi sivuhaaraa, joihin muodostuu samanlaiset valekukat.[1][2] Kenttätyräkki voi risteytyä tarhatyräkin (Euphorbia cyparissias) kanssa.
Kenttätyräkin alkuperäinen esiintymisalue on ehkä sijainnut alueella, joka ulottuu itäisestä Keski-Euroopasta Kaspianmeren pohjoispuolitse Altaille. Siellä se esiintyy luontaisesti pensaikkoisilla aroilla ja joen rantojen hietikkojen kuivemmissa osissa. Nykyisin se on levinnyt lähes koko Eurooppaan, mutta on harvinaisempi kylmimmillä alueilla pohjoisessa, mereisimmillä rannikkoseuduilla lännessä ja välimerenkasvillisuuden alueella etelässä. Levinneisyysalue ulottuu hajanaisena läpi Siperian Koreaan ja Japaniin asti. Pohjois-Amerikassa kenttätyräkki on levinnyt 1800-luvun alun jälkeen läpi koko mantereen Yhdysvaltain pohjoisosassa ja Kanadan eteläosassa.[2][3] Voimakkaan leviämisensä takia laji on luokiteltu yhdeksi sadasta haitallisimmasta vieraslajista.[4]
Suomessa kenttätyräkki on vakiintunut, mutta ei kovin yleinen uustulokas. Ensimmäiset havainnot siitä eri puolilla Etelä-Suomea ovat 1800-luvun jälkipuoliskolta. Se kasvaa yleensä hiekkaperäisillä paikoilla ja melko avoimessa ympäristössä kuten ahoilla, pientareilla ja ratapenkereillä. Yleisin se on kaakossa, Savossa ja Karjalassa, ja harvinaisin Suomenselän länsipuolella. Pohjanmaalla esiintyminen painottuu satamakaupunkien ympäristöön. Pohjoisimmat havainnot ovat Rovaniemellä ja Kainuussa. Itä-Suomeen se on ilmeisesti levinnyt Venäjältä tuodun huonosti puhdistetun siemenviljan mukana, ja toisaalta kaskiviljely loi siellä sille sopivia kasvupaikkoja vielä 1800-luvulla. Muuten sen varhainen leviäminen Suomessa näyttää liittyneen rautateihin ja satamiin.[1][2][5]
Kenttätyräkki (Euphorbia esula, synonyymi Euphorbia virgata) on monivuotinen, juurakollinen, ruohovartinen tyräkkikasvi. Laji on myrkyllinen kuten muutkin tyräkit.
