nimet breadcrumb-navigoinnissa
Mustakarhu (Ursus americanus), joskus myös Amerikan mustakarhu tai baribali,[4] on Pohjois-Amerikan mantereen yleisin karhulaji. Mustakarhu on oma lajinsa eikä ruskeakarhun alalaji, toisin kuin esimerkiksi harmaakarhu ja kodiakinkarhu.
Mustakarhu naaraat ovat noin 1,2–1,6 metriä pitkiä ja urokset noin 1,4–2 metriä. Naaras painaa 39–236 kilogrammaa ja urokset 47–409 kilogrammaa. Vaikka mustakarhun turkki on tavallisimmin musta, väri voi vaihdella alalajeittain vaaleasta suklaan- ja kanelinruskeaan. Joskus rinnassa saattaa olla vaaleaa tai valkoista. Vaikka se muuten on tumma niin sen kuono sattaa olla melko vaalea, etenkin mantereen itäisissä osissa. Kulmahampaiden väli on noin 4,5–5 senttimetriä.[5]
Se on levinnyt suurimpaan osaan mannerta Pohjois-Kanadasta ja Alaskasta Meksikoon ja Atlantin valtamereltä Tyynelle valtamerelle. Laji jaetaan kuuteentoista alalajiin.[2] Se viihtyy vaikeakulkuisessa maastossa jonka kasvillisuus tiheää ja mahdollisuuksia ruuan hankkimiseen on paljon. Luoteis-Amerikassa tällaisia ovat vuoristoiset seudut noin 900–3 000 metrin korkeudessa. Näillä seuduilla siellä kasvaa erilaisia mäntyjä ja katajia. Koillisessa ne elävät Appalakkien vuoristossa. Seudulla on lehtimetsiä sekä myös havumetsää.[5] Mustakarhun kannaksi arvioitiin vuonna 2015 noin 800 000 yksilöä.[6]
Mustakarhut ovat kaikkiruokaisia mutta ravinto koostuu enimmäkseen kasveista ja hyönteisistä. Ne saalistavat selkärankaisia lähinnä kun siihen on tilaisuus, etenkin keväisin enemmän kasviravinnon saatavuuden ollessa heikompaa. Muulloin sen ravinto on melko lailla kasviksiin perustuvaa. Keväällä kun karhut tulevat talviunen jälkeen ulos talvipesistään niillä on suhteellinen niukkuuskausi ravinnossa koska luonnosta silloin saatava hiilihydraatti ja proteiinipitoinen ravinto ei riitä pitämään painoa yllä ja ne menettävät tänä aikana painoaan. Syksyllä kun luonnonsato alkaa kypsymään ne voivat saavuttaa normaalia painoa ja toipua talven ja kevään laihtumisesta seuraavaa talvea varten. Ne syövät syksyllä myös tammanterhoja marjojen ja hedelmien lisäksi.[5]
Uroksen reviiri on useamman naaraan reviirin kanssa päällekkäin. Naaraat saavat poikasia joka toinen vuosi, mutta joskus 3–4 vuoden välein. Naaraat tulevat kiimaan kesäkuussa ja se kestää arviolta heinäkuun puoleen väliin asti. Raskaus kestää 220 päivää mutta aikaan sisältyy myöhästynyt alkion implantatio. Hedelmöitynyt munasolu ei kiinnity kohtuun ennen syksyä ja alkion kehitys tapahtuu vasta viimeisten 10 viikon aikana. Poikaset syntyvät tammi–helmikuussa naaraan ollessa talviunessa. Poikasia on yleensä 2–3 ja ne painavat noin 200–450 grammaa. Ne ovat syntyessää karvattomia ja sokeita. Keväällä kun ne lähtevät emon kanssa pesästä niiden paino on 2–5 kilogrammaa. Emo vieroittaa ne yleensä 6–8 kuukauden ikäisinä mutta ne pysyvät emon mukana yli talven kunnes ovat noin 17 kuukautta vanhoja jolloin emo tulee uudestaan kiimaan ja karkoittaa ne reviiriltään. Ne voivat painaa tällöin 7–49 kilogrammaa riippuen siitä millaisia ovat ruuan saanti mahdollisuudet olleet.[5]
Naaraat saavuttavat sukukypsyyden 2–9 vuotiaina ja niillä on poikasia sen jälkeen joka toinen vuosi. Urokset tulevat sukukypsiksi 3–4 vuotiaina, mutta ne kasvavat 10–12 vuotiaiksi asti jolloin ne ovat riittävän suuria hallitsemaan nuorempia uroksia ilman taisteluita.[5]
Britannian kuninkaallisen henkivartiokaartin kuuluisat päähineet on tehty mustakarhun turkista.[7] Vuosia ovat eläinten- ja eläinoikeusjärjestöt, esimerkiksi Peta, ovat vaatineet luopumaan armejan perinteestä joka on alkanut vuonna 1815 Waterloon taistelun jälkeen.[8] Armeja on testannut erilaisia keinokuituja mutta ne eivät ole pystyneet korvaamaan aitoja karhunnahkoja koska ne eivät ime kosteutta, paino ei ole tyydyttävä ja niihin tulee staattista sähköä. Nahkoihin menee vuosittain kymmeniä tai joinakin vuosina satotoja tuhansia puntia.[9][10]
Mustakarhun alalajeista louisiananmustakarhu antoi nimen teddykarhulle. Se luettiin uhanalaiseksi 1992–2016.[11]
Mustakarhu (Ursus americanus), joskus myös Amerikan mustakarhu tai baribali, on Pohjois-Amerikan mantereen yleisin karhulaji. Mustakarhu on oma lajinsa eikä ruskeakarhun alalaji, toisin kuin esimerkiksi harmaakarhu ja kodiakinkarhu.
