dcsimg

Lifespan, longevity, and ageing

tarjonnut AnAge articles
Maximum longevity: 11.8 years (wild)
lisenssi
cc-by-3.0
tekijänoikeus
Joao Pedro de Magalhaes
muokkaaja
de Magalhaes, J. P.
kumppanisivusto
AnAge articles

Spizella passerina

tarjonnut DC Birds Brief Summaries

A small (5 ¼ inches) bunting, the Chipping Sparrow in summer is most easily identified by its mottled brown back, gray face and neck, conspicuous white eye-stripes, and rusty red crown. Winter birds are browner and duller overall, particularly on the head and face. This species may be distinguished from the similarly-patterned American Tree Sparrow (Spizella arborea) by that species’ larger size and grayer head. Male and female Chipping Sparrows are similar to one another in all seasons. The Chipping Sparrow breeds across south-central Canada and the northern half of the United States. In winter, northerly-breeding populations migrate south into the southeastern U.S., southwest, and northern Mexico. Populations breeding in the southern United States are non-migratory, and other non-migratory populations exist in Mexico and Central America. Chipping Sparrows breed in a number of woodland habitat types with dense undergrowth, preferring habitats composed at least partly of evergreen trees. In winter and on migration, this species is found in a wider variety of habitats including open deciduous forest, weedy fields, and in suburban yards. Chipping Sparrows primarily eat seeds, but this species also eats small insects during the summer months. In appropriate habitat, Chipping Sparrows may be seen walking or hopping on the ground while foraging for food. Birdwatchers may also listen for this species’ song, a single-pitch rattle; as well as its call, a high “chip,” which gives this species its name. Chipping Sparrows are primarily active during the day.

Threat Status: Least Concern

lisenssi
cc-by-nc-sa-3.0
tekijänoikeus
Smithsonian Institution
tekijä
Reid Rumelt
kumppanisivusto
DC Birds Brief Summaries

Kenttäsirkkuli

tarjonnut wikipedia FI

Kenttäsirkkuli (Spizella passerina) on Pohjois- ja Keski-Amerikassa tavattava sirkkuleihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö

Kooltaan kenttäsirkkuli on noin 13–15 cm. Koiraat ovat usein hieman naaraita kookkaampia. Ruumiinrakenteeltaan kenttäsirkkuli on hoikka ja melko pitkäpyrstöinen varpuslintu. Väritykseltään koiras- ja naarasyksilöt ovat samanlaisia. Kenttäsirkkulin päälaki on väritykseltään kirkkaan ruosteenruskea. Lajin selkä on väritykseltään ruskean ja mustan raidallinen. Päässä on musta silmäkulmajuova ja muuten pää on väriltään harmaa. Rinta ja vatsa ovat väriltään vaalean harmaat. Talvisin kenttäsirkkulit ovat väritykseltään ruskehtavia ja selässä on tummia viiruja. Nuoret linnut ovat höyhenpuvultaan kauttaaltaan ruskea ja viiruinen.[3][4][5]

Levinneisyys ja elinympäristö

Ääninäyte


Kenttäsirkkuli pesii alueella, joka ulottuu Kanadan läpi Yukonin ja Newfoundlandin territorioista etelään Yhdysvaltojen keski- ja itäosiin sekä Meksikoon ja Keski-Amerikassa aina Nicaraguaan saakka. Lintu talvehtii Yhdysvaltain eteläosissa ja Keski-Amerikassa, leutoina talvina myös pohjoisempana.[6][4]

Kenttäsirkkulin elinympäristöä ovat kuivat avoimet metsät ja metsän reunat, joissa on myös ruohikkoisia aukioita. Erityisesti lintu elää havupuumetsissä. Lajia tavataan myös maatalousmaiden lähettyvillä, mutta siellä pesintää hankaloittaa lehmäturpiaali (Molothurus ater), joka on pesäloinen. Laji on sopeutunut myös kaupunkiympäristöihin ja kaupungeissa sitä tavataan puistoissa sekä puutarhoissa. Muuttoaikoina kenttäsirkkulia voi nähdä monenlaisissa ympäristöissä.[5][3][4]

Ravinto

Kenttäsirkkuleiden ravinto koostuu pääasiassa erilaisten heinäkasvien siemenistä. Varsinkin kesäaikaan laji ruokailee myös hyönteisillä kuten perhosilla, kovakuoriaisilla ja heinäsirkoilla. Ravintonsa laji etsii pensaikosta tai maasta. Laji syö myös soraa, mikä tekee siemenravinnon helpommin sulavaksi. Aikuiset antavat soraa myös poikasilleen. Pesimäaikaan laji etsii ravintonsa yksin tai pareittain ja talvisin lintu kokoontuu jopa 50 yksilön parviksi.[4]

Pesintä

Kenttäsirkkulit saapuvat pesimäpaikoilleen huhti-toukokuussa. Pesimäkausi kestää toukokuun puolestavälistä heinäkuun loppuun. Naaraat ja koiraat valitsevat yhdessä pesäpaikan. Pesä sijaitsee yleensä havupuussa tai pensaikossa. Naaras rakentaa pesän heinistä ja juurista. Yleensä pesimäkaudessa on samalla parilla yleensä vain yksi onnistunut pesintä, vaikka myös toista pesintää yritetään usein saman pesimäkauden aikana. Naaraskenttäsirkkuli munii kahdesta seitsemään vaaleansinistä ruskeapilkullista munaa. Naaras hautoo munat ja koiras huolehtii hautovan naaraan ja kuoriutuneiden poikasten ruokinnasta.[4]

Lähteet

  1. BirdLife International: Spizella passerina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.2.2014. (englanniksi)
  2. Spizella passerina ITIS. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
  3. a b Chipping Sparrow All About Birds. Cornell Lab of Ornithology. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
  4. a b c d e Tanya Dewey: Chipping Sparrow Animal Diversity Web. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
  5. a b Chipping Sparrow BirdWeb. Seattle Audubon Society. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
  6. Robert Wayne Campbell: The Birds of British Columbia, s. 191. UBC Press, 2001. ISBN 9780774806213. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.04.2010). (englanniksi)
lisenssi
cc-by-sa-3.0
tekijänoikeus
Wikipedian tekijät ja toimittajat
alkuperäinen
käy lähteessä
kumppanisivusto
wikipedia FI

Kenttäsirkkuli: Brief Summary

tarjonnut wikipedia FI

Kenttäsirkkuli (Spizella passerina) on Pohjois- ja Keski-Amerikassa tavattava sirkkuleihin kuuluva varpuslintu.

lisenssi
cc-by-sa-3.0
tekijänoikeus
Wikipedian tekijät ja toimittajat
alkuperäinen
käy lähteessä
kumppanisivusto
wikipedia FI