Puutarhamansikka (Fragaria × ananassa) on mansikoiden sukuun kuuluva viljelykasvi. Se on saatu risteyttämällä virginianmansikka (Fragaria virginiana) ja chilenmansikka (Fragaria chiloensis). Puutarhamansikasta syödään sen pohjushedelmä, joka on sen turvonnut, punainen ja makea kukkapohjus, yleiskielessä marja. Mansikkaa viljellään tuorekulutukseen ja jatkokäsiteltäväksi elintarviketeollisuudessa.
Puutarhamansikka on monivuotinen, rönsyjä kasvattava ruohovartinen kasvi, jonka korkeus on 20–40 cm. Lehdet kasvavat ruusukkeisesti. Lehtilapa on kolmisorminen. Lehdykät ovat 5–10 cm mittaisia, päältä kaljuja ja alta tiheäkarvaisia. Kukkien teriö on valkoinen.[1]
Kukkapohjus paisuu hedelmöittymisen jälkeen noin 20–40 mm mittaiseksi irtoavaksi pohjushedelmäksi eli pohjusmarjaksi. Yleiskielessä sitä kutsutaan marjaksi, mutta kasvitieteessä yleisesti käytetyn määritelmän mukaan se on epähedelmä, koska hedelmällä tarkoitetaan vain sikiäimestä muodostunutta solukkoa.[2] Kypsät mansikat ovat punaisia ja raakoina ne ovat valkoisia tai vihreitä. Puutarhamansikan varsinaisia hedelmiä ovat pähkylät eli pienet siemenet, jotka sijaitsevat pohjusmarjan ulkopinnalla pienissä kuopissa.
Puutarhamansikka leviää siementen lisäksi myös rönsyjen avulla. Se on usein levinnyt viljelyjäänteeksi tai viljelykarkulaiseksi pihoihin, puutarhoihin, tienvarsille ja kaatopaikoille.[1]
Mansikoita käytetään usein ruoissa ja jälkiruoissa. Mansikkaa käytetään myös ainesosana ja makua antamassa moniin elintarviketuotteisiin kuten jugurtteihin, rahkoihin jne. Niistä voidaan tehdä myös esimerkiksi hilloa, kiisseliä, mehua, pirtelöä, kakkua tai smoothieta. Mansikoiden maku vaihtelee lajikkeittain melko makeasta karvaaseen.
Mansikoita syödään sellaisenaan varsinkin kesällä ja niitä voi pakastaa. Pakastettuna mansikoista tulee helposti vesittyneitä. Pehmenemistä voidaan välttää mahdollisimman nopealla pakastamisella, jolloin muodostuvat jääkiteet rikkovat mahdollisimman vähän solurakenteita.
Mansikka on kohtalaisen hyvä C-vitamiinin lähde: 100 grammaa mansikoita sisältää tyypillisesti noin 60 mg C-vitamiinia, mikä on hieman yli puolet Euroopan elintarviketurvallisuusviraston (EFSA) asettamasta aikuisten vuorokausittaisesta saantisuosituksesta (110 mg/vrk miehille, 95 mg/vrk naisille)[3]. Toisin kuin usein kuulee väitettävän, mansikka ei kuitenkaan ole erityisen hyvä raudan lähde (ks. alla oleva taulukko). Oheisessa taulukossa appelsiinin arvot koskevat kuorittuja appelsiineja[4] ja ruisleivän arvot perinteistä pelkästä rukiista tehtyä leipää.[5] Mansikka[6], herne[7] ja porkkana[8] ovat raakoja ja tuoreita.
Ravintoarvoja per 100 g Appelsiini Ruisleipä Mansikka Herne Porkkana Proteiineja 0,6 g 6,7 g 0,5 g 5,0 g 0,6 g Rasvaa 0,3 g 1,4 g 0,2 g 0,4 g 0,2 g Hiilihydraatteja 40,7 g 43,4 g 8,4 g 9,4 g 5,6 g B1-vitamiinia 0,09 mg 0,19 mg 0,03 mg 0,25 mg 0,07 mg B2-vitamiinia 0,04 mg 0,15 mg 0,02 mg 0,05 mg 0,07 mg C-vitamiinia 51 mg 0 mg 60 mg 20 mg 6,5 mg Rautaa 0,2 mg 3,7 mg 0,5 mg 2,0 mg 0,5 mgSuomessa tuotetaan lähinnä tuoremarjaa sekä pienimuotoisilla perheviljelmillä että kotipuutarhoissa. Niin sadon määrällä kuin viljelypinta-alalla tarkasteltuna mansikanviljely Suomessa on keskittynyt Suonenjoen seudulle.[9] Mansikan myynnin sesonkiaika on juhannuksesta kuukausi eteenpäin.
Suomessa mansikoiden viljelyala on noin 3000 ha. Viljeltävien mansikoitten jakautuminen lajikkeittain (vuonna 2011): 'Polka' 70 %, 'Honeoye'[10] 15 % ja loput 15 % koostuu kymmenestä eri lajikkeesta. Lajike 'Polka' on suosittu monikäyttöisyyden vuoksi. Sen maku on hyvä sellaisenaan syötynä ja sitä voi säilöä. Lajikkeen kasvin talvenkesto on hyvä ja hedelmien kaupassa säilyvyys on myös hyvä. Marketeissa myydään yleensä 'Polka'-lajiketta. Aiemmin yleisen lajikkeen 'Senga Senganaa' käytettiin paljon säilöntään, mutta nykyisin siitä on luovuttu lajikkeen homeenarkuuden vuoksi.
Noin 4 % eli 125 ha pinta-alaltaan viljeltävästä mansikoista noin sadalla mansikkatilalla ovat luomumansikoita. Kysyntää luomumansikoille on enemmän kuin tarjontaa. Luomumansikat myydään enimmäkseen suoraan mansikkatiloilta.[11]
Suomessa mansikkalajikkeista 'Honeoye', 'Hella' ja 'Zefyr' kypsyvät ensimmäisenä. Sitten kypsyy 'Polka', ja 'Bounty' kypsyy vasta loppukesällä.
Puutarhamansikka viihtyy parhaiten kosteutta pidättävässä multavassa, hiekkapitoisessa maassa. Se viihtyy lievästi happamassa maassa, jonka pH on 6–6,5. Mansikalle valitaan avoin, aurinkoinen kasvupaikka. Satoa saadaan aikaisemmin etelään viettävältä rinteeltä. Paikan tulee olla suojaisa, ei kuitenkaan tiheäkasvuinen, sillä jos kasvusto pysyy liian pitkään kosteana, mansikan taudit leviävät.[12].
Yleisimpiä mansikkalajikkeita ovat: 'Bogota', 'Bounty', 'Cavendish', 'Dania', 'Darselect', 'Elin', 'Elsanta', 'Elviira', 'Florence', 'Glima', 'Gyda', 'Hiku', 'Honeoye', 'Jonsok', 'Kent', 'Korona', 'Marmolada', 'Nora', 'Ostara', 'Polka', 'Selva', 'Senga Sengana', 'Solprins' ja 'Zefyr'.
Puutarhamansikka (Fragaria × ananassa) on mansikoiden sukuun kuuluva viljelykasvi. Se on saatu risteyttämällä virginianmansikka (Fragaria virginiana) ja chilenmansikka (Fragaria chiloensis). Puutarhamansikasta syödään sen pohjushedelmä, joka on sen turvonnut, punainen ja makea kukkapohjus, yleiskielessä marja. Mansikkaa viljellään tuorekulutukseen ja jatkokäsiteltäväksi elintarviketeollisuudessa.
