Koisasiipi (Cybosia mesomella) on siilikkäisiin kuuluva, erittäin yleinen keskikesän yöperhonen.
Sukupuolet ovat hieman erinäköiset, mutta siipien väri vaihtelee hieman yksilöittäin. Koiraan etusiivet ovat yleensä hopean- tai kellanvalkoiset. Siiven etureuna ja ulkosyrjä ovat keltaiset. Naaraat ovat värityksetään selvästi keltaisempia ja harmaanoranssi muodostaa siiven pohjavärin. Siiven etureunan kirkkaammin oranssi väri erottuu silti tällöinkin muun siiven värityksestä. Molemmilla sukupuolilla on likimain siiven puolivälin kohdalla kaksi selvästi erottuvaa mustaa pistettä, toinen lähellä siiven etu- ja toinen takareunaa. Perhosen tyypillisessä lepoasennossa toinen siipi peittää osittain toista, joten lepäävällä perhosella pisteistä yksi on piilossa. Pisteiden koko vaihtelee ja joiltakin yksilöiltä ne saattavat puuttua kokonaan. Takasiivet ovat pohjaväriltään vaaleankeltaiset, mutta suurelta osin mustanharmaan kehnän värittämät. Lajin tunnusomaisena piirteenä takasiiven ulkoreunasta suuntautuu vaalea kiila kohti siiven keskiosaa. Takasiipien ulkoreunat ovat oranssinkeltaiset. Perhosen ruumis on tummanharmaa, oranssia päätä ja keskiruumiin etuosaa lukuun ottamatta. Keskiruumiissa on kaksi oranssia pitkittäisjuovaa ja takaruumiissa oranssi poikittaisjuovitus. Siipiväli 24–31 mm.[1][2]
Toukka on helposti tunnistettava. Se on tummanharmaa ja täysikasvuisena noin 25 mm pitkä. Toukkaa tiheänä peitteenä peittävät lyhyet karvat ovat voimakkaasti litistyneitä ja muistuttavat suomuja.[3]
Lajia tavataan Pohjois-Espanjasta Euroopan poikki Turkkiin, Keski-Aasiaan ja Siperiaan. Suomessa koisasiipeä tavataan erittäin yleisenä aina Etelä-Lappiin saakka. Perhosen lentoaika on kesäkuun loppupuoliskolta elokuun alkuun.[4]
Koisasiipeä tavataan jokseenkin kaikenlaisilla, riittävän kosteilla paikoilla niityltä metsiin ja soille. Esiintymispaikoillaan se on usein runsas. Perhoset ovat aktiivisia auringonlaskusta pitkälle yöhön, mutta lähtevät häirittyinä lentoon päivälläkin.[5] Koiraat tulevat helposti valolle, naaraat harvemmin.[6]
Naaras munii ravintokasvin tai jäkäläkasvuston alapinnoille. Toukat ovat yöaktiivisia ja viettävät hyvin piilottelevaa elämää, niitä tavataan luonnossa vain harvoin. Kotelo sijaitsee maassa, löyhän kotelokopan sisällä.[6] Toukka luo nahkansa 12 kertaa, kun muut siilikkäät vain 4–6 kertaa. Ei tiedetä mikä merkitys nahanluontien suurella määrällä on.[7]
Toukka elää pääasiassa jäkälillä, mutta syö myös syysmaitiaista (Leontodon autumnalis)[8] sekä juolukkaa (Vaccinium uliginosum).[6]
Koisasiipi (Cybosia mesomella) on siilikkäisiin kuuluva, erittäin yleinen keskikesän yöperhonen.
