Plataanit (Platanus) on plataanikasveihin kuuluva suku, jossa on määrittelytavasta riippuen kymmenisen lajia. Luontaisena plataanipuita kasvaa Kaakkois-Euroopassa, Pohjois- ja Väli-Amerikassa sekä Aasiassa.[2]
Plataanit ovat kesävihantia isoja puita (25–30 m), joiden lehdet muistuttavat vaahteran (Acer) lehtiä.[3] Puhjetessaan lehdet ovat karvaisia, mutta muuttuvat pian kaljuiksi ja kiiltäviksi. Plataanin vuosikasvaimet ovat lyhytkarvaisia. Syksyllä sen lehdet muuttuvat vaaleanruskeiksi. Plataanin lyhyehkö runko kasvaa järeäksi, ja se voi olla halkaisijaltaan jopa neljä metriä. Puhtaan vihreissä lehdissä (18 cm) on kolme liuskaa, jotka edelleen ovat terävästi liuskahampaisia. Punertavat emikukat muodostavat pallomaisia, oksista riippuvia yksineuvoisia kukintoja. Myöhemmin ne muuttuvat piikkisiksi pallopähkylöiksi (2,5 cm).
Plataanit on helppo tunnistaa kaarnastaan, joka luo mielikuvan armeijan maastopuvun kuvioinnista. Se on harmahtavanruskeaa ja se hilseilee runsaasti. Tällöin runkoon muodostuu laajoja kellertäviä laikkuja ja punertavia täpliä.[2]
Etelä- ja Keski-Euroopassa on puistoplataani (Platanus hybrida eli Platanus ×acerifolia eli Platanus ×hispanica) suosittu katu- ja puistopuu. Sitä kasvatetaan myös huonekalu- ja viilupuuksi.[4] Tieteellisen nimensä mukaisesti sitä pidetään pohjoisamerikkalaisen lännenplataanin (Platanus occidentalis) ja idänplataanin (Platanus orientalis) risteymänä. Puistoplataani sietää hyvin leikkausta ja muotoilua sekä kaupunkien saasteita. Se on hyvin pitkäikäinen ja se kestää myös hyvin myrskyjä ja tauteja. Juuri nämä seikat lisäävät sen suosiota kaupunkipuuna. Lehdeltään matalaliuskainen lännenplataani on Euroopassa harvinainen puu, mutta idänplataania on paljon istutettuna Välimeren maissa. Suvun lajeista ainoastaan vietnamilainen kerrinplataani (Platanus kerrii) on ainavihanta. Suomessa plataanit eivät menesty.
Plataanit (Platanus) on plataanikasveihin kuuluva suku, jossa on määrittelytavasta riippuen kymmenisen lajia. Luontaisena plataanipuita kasvaa Kaakkois-Euroopassa, Pohjois- ja Väli-Amerikassa sekä Aasiassa.
Plataanit ovat kesävihantia isoja puita (25–30 m), joiden lehdet muistuttavat vaahteran (Acer) lehtiä. Puhjetessaan lehdet ovat karvaisia, mutta muuttuvat pian kaljuiksi ja kiiltäviksi. Plataanin vuosikasvaimet ovat lyhytkarvaisia. Syksyllä sen lehdet muuttuvat vaaleanruskeiksi. Plataanin lyhyehkö runko kasvaa järeäksi, ja se voi olla halkaisijaltaan jopa neljä metriä. Puhtaan vihreissä lehdissä (18 cm) on kolme liuskaa, jotka edelleen ovat terävästi liuskahampaisia. Punertavat emikukat muodostavat pallomaisia, oksista riippuvia yksineuvoisia kukintoja. Myöhemmin ne muuttuvat piikkisiksi pallopähkylöiksi (2,5 cm).
Plataanit on helppo tunnistaa kaarnastaan, joka luo mielikuvan armeijan maastopuvun kuvioinnista. Se on harmahtavanruskeaa ja se hilseilee runsaasti. Tällöin runkoon muodostuu laajoja kellertäviä laikkuja ja punertavia täpliä.
Etelä- ja Keski-Euroopassa on puistoplataani (Platanus hybrida eli Platanus ×acerifolia eli Platanus ×hispanica) suosittu katu- ja puistopuu. Sitä kasvatetaan myös huonekalu- ja viilupuuksi. Tieteellisen nimensä mukaisesti sitä pidetään pohjoisamerikkalaisen lännenplataanin (Platanus occidentalis) ja idänplataanin (Platanus orientalis) risteymänä. Puistoplataani sietää hyvin leikkausta ja muotoilua sekä kaupunkien saasteita. Se on hyvin pitkäikäinen ja se kestää myös hyvin myrskyjä ja tauteja. Juuri nämä seikat lisäävät sen suosiota kaupunkipuuna. Lehdeltään matalaliuskainen lännenplataani on Euroopassa harvinainen puu, mutta idänplataania on paljon istutettuna Välimeren maissa. Suvun lajeista ainoastaan vietnamilainen kerrinplataani (Platanus kerrii) on ainavihanta. Suomessa plataanit eivät menesty.
