Cryptocaryon irritans is a species of ciliates that parasitizes marine fish, causing marine white spot disease or marine ich (pronounced ik).[1][2] It is one of the most common causes of disease in marine aquaria.
Cryptocaryon irritans was originally classified as Ichthyophthirius marinus, but it is not closely related to the other species. It belongs to the class Prostomatea, but beyond that its placement is still uncertain.
The symptoms and life-cycle are generally similar to those of Ichthyophthirius in freshwater fish, including white spots, on account of which Cryptocaryon is usually called marine ich. However, Cryptocaryon can spend a much longer time encysted. Fish that are infected with Cryptocaryon may have small white spots, nodules, or patches on their skin, fins, or gills. They may also have ragged fins, cloudy eyes, pale gills, increased mucus production, or changes in skin color, and they may appear thin. Behaviorally, fish may act different. They may scratch, swim abnormally, act lethargic, hang at the surface or on the bottom, or breathe more rapidly as if they are in distress.[3]
Useful treatments (but not safe for reef tanks or invertebrates) of Cryptocaryon irritans are copper solutions, formalin solutions and quinine based drugs (such as chloroquine phosphate and quinine diphosphate).
Infections can be extremely difficult to treat because of the presence of other creatures in the tank, such as corals and other invertebrates, which will not survive standard treatments. Ideally fish with Cryptocaryon are quarantined in a hospital tank, where they can be treated with a copper salt or using hyposalinity, 1.009 specific gravity. The display tank needs to be kept clear of fish for 6–9 weeks, the longer the better. This gives time for the encysted tomonts to release infectious theronts, which die within 24–48 hours when they cannot find a host.
Cryptocaryon irritans is a species of ciliates that parasitizes marine fish, causing marine white spot disease or marine ich (pronounced ik). It is one of the most common causes of disease in marine aquaria.
Merikalojen valkopilkkutauti on Cryptocaryon irritans -loisen aiheuttama sairaus, joka iskee merikaloihin, myös ja varsinkin akvaario-olosuhteissa. Sairaus iskee useimmiten silloin, kun kalan olosuhteet muuttuvat: lämpötila heilahtelee, ammoniumpitoisuus kasvaa, nitraatin tai nitriitin pitoisuus nousee, happipitoisuus laskee tai liikakansoitus uhkaa. On arveltu, että valkopilkkutauti on luonnossa elävillä kaloilla harvinainen ja vielä harvemmin tappava.[1]
Valkopilkkutautiin sairastunut kala saa sairauden nimen mukaisesti pieniä (kirjaan painetun pisteen kokoisia), valkoisia pilkkuja iholle ja eviin; myöhemmin tauti leviää silmiin. Kala hankaa itseään kiviä ja koralleja vasten. Pian kalan kunto alkaa heiketä, se haukkoo henkeä, värit haalistuvat, evät mätänevät, ruokahalu katoaa ja kala kutistuu. [2]
Sairastuvuus riippuu kalalajista: palettivälskäri on erityisen herkkä taudille, kun taas ankeriaat sairastuvat tuskin koskaan.[1]
Loisella on nelivaiheinen elinkierto, ja sillä ei ole väli-isäntää. Trofosoiittivaiheen (engl. trophozoite, trofont) aktiiviset loiset elävät kalassa 3-7 päivää, jolloin kalan ihoon muodostuu pilkkuja. Aikuistuneet parveiluvaiheen loiset (protomont) irrottautuvat kalasta ja uivat vapaasti noin 18 tunnin ajan. Sen jälkeen alkaa kalan ulkoinen lisääntymisvaihe (tomont), joka kestää 3-28 päivää. Tästä syntyy planktisia, infektoimiskykyisiä poikasia (theront), jotka uivat vapaasti 24-48 tuntia ja etsivät aktiivisesti isäntäkalaa.[3][4]
Tautiin on kokeiltu monia hoitoja. Mikään ei ole ollut jymymenestys. Terry Bartelmen mukaan kolme parasta ovat kupari, suolapitoisuuden vaihtelu ja eristys. Kupari on siitä paha, että se on myrkyllistä selkärangattomille. Suolahoidossa kala siirretään joko melko vähäsuolaiseen veteen kolmeksi viikoksi tai erittäin vähäsuolaiseen veteen 3 tunniksi joka päivä 3 päivän ajan. Eristysmenetelmässä kalaa siiretään edestakaisin kahden altaan välillä niin kauan, että vapaasti uivat muodot loisten kehityskierrossa jäävät jälkeen. Kaikista menetelmistä on alan lehdissä tarkkoja ohjeita, jotta loinen kuolisi mutta kala jäisi henkiin.[5] Steven Pro listaa näiden lisäksi kiniinipohjaiset lääkkeet, joukon muita lääkkeitä sekä otsonilla ja ultraviolettivalolla sterilisoimisen, loisia syövät puhdistajaeläimet, valkosipulin, inkiväärin ja joukon muita ihmelääkkeitä mutta toteaa ne melko tehottomiksi ja joskus jopa haitallisiksi.[6]
Merikalojen valkopilkkutauti on Cryptocaryon irritans -loisen aiheuttama sairaus, joka iskee merikaloihin, myös ja varsinkin akvaario-olosuhteissa. Sairaus iskee useimmiten silloin, kun kalan olosuhteet muuttuvat: lämpötila heilahtelee, ammoniumpitoisuus kasvaa, nitraatin tai nitriitin pitoisuus nousee, happipitoisuus laskee tai liikakansoitus uhkaa. On arveltu, että valkopilkkutauti on luonnossa elävillä kaloilla harvinainen ja vielä harvemmin tappava.
Valkopilkkutautiin sairastunut kala saa sairauden nimen mukaisesti pieniä (kirjaan painetun pisteen kokoisia), valkoisia pilkkuja iholle ja eviin; myöhemmin tauti leviää silmiin. Kala hankaa itseään kiviä ja koralleja vasten. Pian kalan kunto alkaa heiketä, se haukkoo henkeä, värit haalistuvat, evät mätänevät, ruokahalu katoaa ja kala kutistuu.
Sairastuvuus riippuu kalalajista: palettivälskäri on erityisen herkkä taudille, kun taas ankeriaat sairastuvat tuskin koskaan.
Loisella on nelivaiheinen elinkierto, ja sillä ei ole väli-isäntää. Trofosoiittivaiheen (engl. trophozoite, trofont) aktiiviset loiset elävät kalassa 3-7 päivää, jolloin kalan ihoon muodostuu pilkkuja. Aikuistuneet parveiluvaiheen loiset (protomont) irrottautuvat kalasta ja uivat vapaasti noin 18 tunnin ajan. Sen jälkeen alkaa kalan ulkoinen lisääntymisvaihe (tomont), joka kestää 3-28 päivää. Tästä syntyy planktisia, infektoimiskykyisiä poikasia (theront), jotka uivat vapaasti 24-48 tuntia ja etsivät aktiivisesti isäntäkalaa.
Cryptocaryon irritans (comunemente anche denominato White Spot, Crypto o Marine Ich) è un protozoo ciliato che parassita i pesci marini. È uno dei disordini infettivi più comuni riscontrati nell'acquariologia marina. Il nome marino "ich" deriva dal nome abbreviato di un simile, ma per il resto non correlata infezione del protozoo che colpisce i pesci d'acqua dolce (Ichthyophthirius multifiliis).[1].
Il parassita di forma rotonda o a pera ha dimensioni che variano tra i 0,5 e i 2 mm. La pellicola esterna è totalmente ricoperta di ciglia. Il macronucleo e composto da quattro parti rotonde disposte ad arco. I tomiti appena liberatisi dalle cisti hanno le dimensioni di 35 µm. I noduli bianchi che ricoprono i pesci sono proliferazioni epiteliali in cui vive il parassita.
Il Cryptocaryon è causato da un protozoo che ha un ciclo di vita a quattro stadi, solo uno dei quali coinvolge pesci. Per questo motivo senza un pesce ospite non può completare il ciclo di vita. Al di sotto di 20° C la riproduzione di Cryptocaryon si interrompe e si è riscontrato che Trofozoiti e le cisti possono sopravvivere a 12,0 °C rispettivamente per 5 e 4 mesi e reinfettare il pesce. Il ciclo di vita richiede circa 9-10 giorni a 24 °C-25 °C per completarsi ed è il seguente:
L'unica fase che è suscettibile al trattamento chimico è la fase infettiva che coinvolge i Tomiti.
I sintomi tipicamente si presentano come cisti bianche sollevate sulla pelle, sugli occhi, sulle branchie e sulle pinne dei pesci colpiti. I Trofozoiti sono irritanti per il pesce, tanto che questi possano anche tentare di grattarsi utilizzando le rocce. Le infezioni gravi riducono l'efficienza delle branchie, in modo che i pesci inizieranno a respirare con frequenza maggiore per ottenere abbastanza ossigeno.
Qualsiasi trattamento di Cryptocaryon deve tener conto del ciclo di vita del parassita, interrompendo il ciclo o ucciderlo nella sua sola fase suscettibile, tomiti. Il periodo di trattamento e di osservazione dovrebbe coprire almeno il ciclo di vita più lungo registrato (fino a 38 giorni).
Cryptocaryon irritans (comunemente anche denominato White Spot, Crypto o Marine Ich) è un protozoo ciliato che parassita i pesci marini. È uno dei disordini infettivi più comuni riscontrati nell'acquariologia marina. Il nome marino "ich" deriva dal nome abbreviato di un simile, ma per il resto non correlata infezione del protozoo che colpisce i pesci d'acqua dolce (Ichthyophthirius multifiliis)..
海水白點蟲（学名：Cryptocaryon irritans）为白點蟲屬下的一个种。
|access-date=中的日期值 (帮助) 
这是一篇與生物相關的小作品。你可以通过编辑或修订扩充其内容。 해수백점충(海水白点蟲, Cryptocaryon irritans) 또는 해수백점병충(海水白点病蟲)은 섬모충류의 일종으로 물고기에게 백점병을 일으키는 병원충이다. 담수산 백점충(Ichthyophthirius multifiliis)과 구별하기 위하여 "크립토카리온 이리탄스"(Cryptocaryon irritans)로도 부른다.
물고기에 기생하여 성장하면, 시스트를 형성하여 숙주의 개체로부터 분열하게 된다. 수중 또는 모래 바닥에서 분열을 통해 증식하고, 다시 기생을 하는 사이클을 반복하는 것은 담수 백점충과 같다.
해수백점충은 25℃에서 30℃의 고온의 물을 좋아하기때문에, 담수성 백점병의 대처법으로 대응하면 오히려 번식이 증가하는 위험성이 있다.
해수백점충(海水白点蟲, Cryptocaryon irritans) 또는 해수백점병충(海水白点病蟲)은 섬모충류의 일종으로 물고기에게 백점병을 일으키는 병원충이다. 담수산 백점충(Ichthyophthirius multifiliis)과 구별하기 위하여 "크립토카리온 이리탄스"(Cryptocaryon irritans)로도 부른다.
물고기에 기생하여 성장하면, 시스트를 형성하여 숙주의 개체로부터 분열하게 된다. 수중 또는 모래 바닥에서 분열을 통해 증식하고, 다시 기생을 하는 사이클을 반복하는 것은 담수 백점충과 같다.
해수백점충은 25℃에서 30℃의 고온의 물을 좋아하기때문에, 담수성 백점병의 대처법으로 대응하면 오히려 번식이 증가하는 위험성이 있다.
