nimet breadcrumb-navigoinnissa
Kanadanilves (Lynx canadensis) on ilveksen lähisukulainen, ja jotkut auktoriteetit pitävät niitä jopa samaan lajiin kuuluvina. Joiltakin piirteiltään kanadanilves muistuttaa kuitenkin enemmän punailvestä.
Tätä kissaeläintä tavataan melkein kaikkialla Kanadan ja Alaskan pohjoisissa metsissä. Suuria ilvespopulaatioita on lisäksi Yhdysvaltojen Montanassa, Idahossa ja Washingtonin osavaltiossa. Kanadanilveksiä on vain vähän Utahissa, Minnesotassa ja Uudessa Englannissa. Coloradoon sitä on yritetty siirtää vuodesta 1999. Ensimmäiset luonnossa syntyneet pennut vahvistettiin 2003, ja sittemmin siellä on syntynyt useita pentueita. Lajia pidetään uhanalaisena Yhdysvaltojen rajalla.
Ilvekset saalistavat jäniksiä, jyrsijöitä ja lintuja, joskus isompiakin eläimiä, kuten peurojalähde?. Saaliin ne paikantavat kuulon ja näön avulla. Paikka paikoin lumikenkäjänis on lähes ainoa kanadanilveksen saaliseläin. Ilveskannan suuruus noudattaa selvästi lumikenkäjäniksen lukumäärän kymmenen vuoden vaihtelun kaarta.
Ilves elää yksinään ja näkymättömissä. Se on tavallisesti aktiivinen yöaikaan ja tarvitsee suuren reviirin.
Ilveksiä metsästetään niiden turkin vuoksi, ja ne ovat monilla alueilla vähenemässä elinalueen kutistumisen vuoksi.
Kanadanilves synnyttää keväällä 1–5 poikasta. Poikasten selviytyminen on riippuvainen saaliin määrästä. Ne seuraavat emoa seuraavan talven kiimaan, ja senkin jälkeen pentue voi pysytellä jonkin aikaa yksissä.
Kanadanilveksen elinaluetta ovat vanhat tiheät metsät, mutta sitä tavataan myös harvahkoissa metsissä, kallioilla ja tundra-alueilla.
Ulkonäöltään kanadanilves muistuttaa ilvestä: tiheä turkki on hopeanruskea, ja siinä voi olla tummia merkkejä. Kesällä turkki on punertavampi. Urokset ovat naaraita kookkaampia. Ilveksellä on tuuhea kaulus, joka näyttää kaksihaaraiselta parralta, lyhyt häntä, jonka kärki on musta, ja korvissa pitkät tupsut. Sillä on pitkät raajat ja runsaskarvaiset tassut, joilla ilveksen on helppo kulkea syvässäkin lumessa.
Kanadanilveksen vartalon pituus ilman häntää on 65–105 cm, ja hännän pituus on 5–13 cmlähde?. Paino vaihtelee 4,5–17,5 kg. Urokset painavat keskimäärin enemmän kuin naaraat.
Newfoundlandissa elävä Lynx canadensis subsolanus mainitaan usein kanadanilveksen alalajiksi.[2] Se on päälajia suurempi. Niiden tiedetään onnistuneen tappamaan karibun vasoja, kun lumikenkäjäniksiä ei ole ollut tarjolla.
Kanadanilves (Lynx canadensis) on ilveksen lähisukulainen, ja jotkut auktoriteetit pitävät niitä jopa samaan lajiin kuuluvina. Joiltakin piirteiltään kanadanilves muistuttaa kuitenkin enemmän punailvestä.
Tätä kissaeläintä tavataan melkein kaikkialla Kanadan ja Alaskan pohjoisissa metsissä. Suuria ilvespopulaatioita on lisäksi Yhdysvaltojen Montanassa, Idahossa ja Washingtonin osavaltiossa. Kanadanilveksiä on vain vähän Utahissa, Minnesotassa ja Uudessa Englannissa. Coloradoon sitä on yritetty siirtää vuodesta 1999. Ensimmäiset luonnossa syntyneet pennut vahvistettiin 2003, ja sittemmin siellä on syntynyt useita pentueita. Lajia pidetään uhanalaisena Yhdysvaltojen rajalla.
Ilvekset saalistavat jäniksiä, jyrsijöitä ja lintuja, joskus isompiakin eläimiä, kuten peurojalähde?. Saaliin ne paikantavat kuulon ja näön avulla. Paikka paikoin lumikenkäjänis on lähes ainoa kanadanilveksen saaliseläin. Ilveskannan suuruus noudattaa selvästi lumikenkäjäniksen lukumäärän kymmenen vuoden vaihtelun kaarta.
Ilves elää yksinään ja näkymättömissä. Se on tavallisesti aktiivinen yöaikaan ja tarvitsee suuren reviirin.
Ilveksiä metsästetään niiden turkin vuoksi, ja ne ovat monilla alueilla vähenemässä elinalueen kutistumisen vuoksi.
