Keltahierakka (Rumex maritimus) on kosteissa kasvupaikoissa viihtyvä, Euraasian lauhkeiden alueiden tatarkasvi. Suomessa laji on harvinainen.
Yksi- tai kaksivuotisella keltahierakalla on pysty varsi, joka kasvaa 10–60 cm korkeaksi. Hierakaksi kasvi onkin pienikokoinen. Yleisväritykseltään se on vaaleanvihreä, hedelmäasteella väri vaihtelee keltaisesta ruskeaan. Varsi on tyvestä kohenevahaarainen ja yläosastaan hieman karvainen. 8–20 cm pitkät lehdet ovat lyhytruotisia, tasasoukan suikeita ja suippotyvisiä. Lehdet ovat joskus poimulaitaisia, kaljuja tai alapinnoiltaan hieman papillikkaita. Tähkämäinen kukinto on lähes latvaan saakka lehdekäs. Hedelmäperä on hyvin ohut ja noin kolme kertaa hedelmäverhiön pituinen. Hedelmäverhiön liuskat ovat leveänpuikean kolmiomaisia, rihmamaisia, teräväkärkisiä ja kaksihampaisia. Keltahierakka kukkii Suomessa heinä-syyskuussa. Hedelmä on noin 1,5 mm pitkä vaaleanruskea pähkylä.[1].
Keltahierakkaa tavataan yleisesti Brittein saarilta ja Ranskasta läpi Keski- ja Itä-Euroopan Uralin yli Länsi-Siperiaan. Pohjoisessa levinnäisyysalue ulottuu Fennoskandian keskivaiheille. Satunnaisemmin sitä tavataan muuallakin Siperiassa aina Tyynelle valtamerelle Japaniin saakka. Lajia kasvaa paikoin myös Pohjois-afrikassa. Keltahierakan toista alalajia kasvaa Pohjois-Amerikassa.[2]
Suomessa keltahierakkaa on tavattu satunnaisesti koko maasta Pohjois-Suomea lukuun ottamatta. Havainnot ovat pääasiassa satama- ja sisämaakaupungeista, joissa esiintymät eivät ole olleet pysyviä.[3]Vakiintuneena lajina keltahierakkaa tavataan Suomesta vain muutamalta paikalta, muun muasta Helsingin Huopalahdella[4] ja Parikkalan Siikalahdella.[5][6] Keltahierakka on Suomen itärajan tuntumassa ja ehkä myös Helsingissä alkuperäiskasvi, mutta muualla maassa tulokaslaji, joka on tullut maahan esimerkiksi ulkomailta tuodun viljan mukana, laivojen painolastina tai sotatulokkaana.[7][8]
Keltahierakka viihtyy kosteilla, muhevamaisilla paikoilla, kuten järvien ja murtovesilahtien liejuisilla rannoilla tai jopa matalassa vedessä. Lajia on tavattu myös kaatopaikoilla.[1]
Keltahierakka (Rumex maritimus) on kosteissa kasvupaikoissa viihtyvä, Euraasian lauhkeiden alueiden tatarkasvi. Suomessa laji on harvinainen.