Vuorijalokotka (Nisaetus alboniger) on haukkojen heimoon kuuluva lintu. Sitä tavataan Kaakkois-Aasiassa Bruneissa, Indonesiassa, Laosissa, Malesiassa, Singaporessa ja Thaimaassa. Sen populaation arvioidaan olevan pienenemässä metsänhakkuiden vuoksi.[1]
Se on aiemmin kuulunut sukuun Spizaetus, mutta on siirretty vuonna 2006 sukuun Nisaetus. Sen elinpiiriä ovat subtrooppiset ja trooppiset kosteat alavat metsät.[3] Se on harvapuustoisen metsän lintu, mutta saarilla elävät linnut suosivat tiheämpää metsää. Se rakentaa puuhun risupesän, johon se munii yhden munan.
Se on melko pieni kotka, pituudeltaan 51–58 cm. Aikuisella on leveä valkoinen raita pyrstön päällä ja alla. Päältä se on musta, rinta on mustapilkkuinen, alta juovikas. Sillä on hyvin näyttävä harja. Nuori lintu on päältä tumma, pää ja alapuoli ovat vaaleanruskeat.
Vuorijalokotka (Nisaetus alboniger) on haukkojen heimoon kuuluva lintu. Sitä tavataan Kaakkois-Aasiassa Bruneissa, Indonesiassa, Laosissa, Malesiassa, Singaporessa ja Thaimaassa. Sen populaation arvioidaan olevan pienenemässä metsänhakkuiden vuoksi.
Se on aiemmin kuulunut sukuun Spizaetus, mutta on siirretty vuonna 2006 sukuun Nisaetus. Sen elinpiiriä ovat subtrooppiset ja trooppiset kosteat alavat metsät. Se on harvapuustoisen metsän lintu, mutta saarilla elävät linnut suosivat tiheämpää metsää. Se rakentaa puuhun risupesän, johon se munii yhden munan.
Se on melko pieni kotka, pituudeltaan 51–58 cm. Aikuisella on leveä valkoinen raita pyrstön päällä ja alla. Päältä se on musta, rinta on mustapilkkuinen, alta juovikas. Sillä on hyvin näyttävä harja. Nuori lintu on päältä tumma, pää ja alapuoli ovat vaaleanruskeat.
