Pikkupäistärkoi (Eriocrania cicatricella) on pieni, päistärkoihin kuuluva, kevään perhoslaji. Se on Suomessa heimonsa yleisimpiä ja laajimmalle levinneitä lajeja.
Muiden heimon lajien tapaan pikkupäistärkoita on vaikea erottaa lähilajeista. Erityisen samannäköinen laji on hakaspäistärkoi (Eriocrania unimaculella), eikä lajeja voi välttämättä erottaa toisistaan ilman koirasperhosen genitaalipreparaatin tutkimista mikroskoopilla.[1]
Etusiivet ovat pääasiassa metallinkiiltoisen punavioletit, mutta niissä on runsaasti kullanväristen suomujen muodostamaa kirjailua. Etusiiven takareunassa on useimmilla perhosilla keltainen, kolmi- tai nelikulmainen täplä. Takasiivet ovat ruskeat, kärkeä kohti punertavat ja niiden keskiosassa siipisuomut ovat noin kuusi kertaa leveyttään pitempiä. Sekä etu- että takasiipiä reunustavat ripset ovat tasaisen tummanharmaita. Naaraan takaruumiin viidennen jaokkeen vatsakilven nystyt ovat suuremmat kuin neljännen jaokkeen vatsakilven nelikulmaiset, läpikuultavat kohdat. Tuntosarvet ovat alle puolet etusiiven pituudesta. Päälaella on harmaiden karvojen muodostama tupsu. Siipiväli on 9–12 mm.[1][2][3]
Toukka on kokonaan valkoinen, vain suuosat ovat ruskeat.[4]
Levinneisyysalue kattaa Pohjois- ja Keski-Euroopan ja ulottuu idässä Venäjälle.[5] Suomessa laji on varsin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, ja sitä tavataan ainakin Etelä-Lappiin saakka. Pohjoisempaa on kuitenkin erillishavaintoja aina Kilpisjärveä myöten. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena huhtikuun puolivälistä toukokuun loppupuolelle.[6]
Pikkupäistärkoin voi tavata keväällä kaikenlaisilla koivuja kasvavilla paikoilla. Perhoset lentävät päivisin. Toukka elää kesäkuun alkupuolella lehteen tekemässään laikkumiinassa, kunnes pudottautuu jo parin viikon jälkeen maahan talvehtimaan ja koteloitumaan.[5]
Toukka elää koivuilla (Betula).
Pikkupäistärkoi (Eriocrania cicatricella) on pieni, päistärkoihin kuuluva, kevään perhoslaji. Se on Suomessa heimonsa yleisimpiä ja laajimmalle levinneitä lajeja.
De roze purpermot (Eriocrania cicatricella) is een nachtvlinder uit de familie van de purpermotten (Eriocraniidae).
De spanwijdte van de vlinder bedraagt tussen de 9 en 11 millimeter. Meestal heeft de imago een rozige gloed. De tekening is echter zeer variabel, en alleen met onderzoek naar de genitaliën is er een zekere determinatie te bewerkstelligen. Met mijnen en larven is determinatie beter mogelijk.
De roze purpermot heeft berk als waardplant. De witte rups maakt een blaasmijn op de bovenzijde van het blad. Deze mijn wordt niet geheel leeggegeten en heeft daardoor een vuilwitte tot groenige kleur. In de mijn kunnen zich meerdere rupsjes bevinden, tot vier aan toe. De frass bestaat uit korte draadjes. De mijnen zijn in mei te vinden, en verdrogen daarna. In de zomer zijn ze niet meer te vinden. De verpopping vindt plaats in de grond. De pop overwintert. De imago vliegt van maart tot in mei in één jaarlijkse generatie.
De roze purpermot komt verspreid over Noord-, West- en Centraal-Europa voor.
De roze purpermot is in Nederland een vrij gewone en in België een schaarse soort.
De roze purpermot (Eriocrania cicatricella) is een nachtvlinder uit de familie van de purpermotten (Eriocraniidae).
De spanwijdte van de vlinder bedraagt tussen de 9 en 11 millimeter. Meestal heeft de imago een rozige gloed. De tekening is echter zeer variabel, en alleen met onderzoek naar de genitaliën is er een zekere determinatie te bewerkstelligen. Met mijnen en larven is determinatie beter mogelijk.
Eriocrania cicatricella er en sommerfugl som tilhører den familien purpurmøll (Eriocraniidae). Den er funnet nord til Nordland i Norge.
En liten (vingespenn 9–12 mm), purpurfarget møll med gylne flekker. Den kan kjennes på at forvingen har et markert nettmønster i gull og purpur. Antennene er rundt halvparten så lange som forvingen. Hodet og forkroppen er kledt med gråbrune, oppstående hårlignende skjell. Forvingen er purpurfarget med firkantede, gylne flekker som danner ca. 10 oppstykkede tverrbånd. Slik får hele vingen et nettmønster. Ved bakkanten litt utenfor midten er den en firkantet, lys flekk som når omtrent til midten av vingen. Bakvingen er gråaktig med svak purpurglans i den ytre delen. Larven er forholdsvis lang og tynn, hvit, med en nesten fargeløs hodekapsel, som bare er litt brunlig i forkant.
Denne arten flyr i solskinn fra midten av april til begynnelsen av juni. Hunnen legger egg på knopper og blader av bjørk (Betula spp.), der larven utvikler seg i en flekk-mine i løpet av juni.
Den er utbredt over nordlige, vestlige og østlige Europa. I Norge er funnet nord til Mo i Rana i Nordland.
Eriocrania cicatricella er en sommerfugl som tilhører den familien purpurmøll (Eriocraniidae). Den er funnet nord til Nordland i Norge.
Eriocrania cicatricella là một loài bướm đêm thuộc họ Eriocraniidae. Nó được tìm thấy ở châu Âu.
Sải cánh dài khoảng 11 mm. The moth gặp ở tháng 4 tùy theo địa điểm.
The larvae ăn lá các loài Betula.
Phương tiện liên quan tới Eriocrania cicatricella tại Wikimedia Commons
Bài viết về Bộ Cánh vẩy này vẫn còn sơ khai. Bạn có thể giúp Wikipedia bằng cách mở rộng nội dung để bài được hoàn chỉnh hơn. Eriocrania cicatricella là một loài bướm đêm thuộc họ Eriocraniidae. Nó được tìm thấy ở châu Âu.
Sải cánh dài khoảng 11 mm. The moth gặp ở tháng 4 tùy theo địa điểm.
The larvae ăn lá các loài Betula.
