Pyökkimäisetlähde? (Fagales) on varsinaiskaksisirkkainen (Rosopsida) puuvartislahko, jonka edustajilla on juurissaan Frankia-sädesientä, jonka tehtävänä on sitoa vapaata ilmakehän typpeä. Lahkon tunnettuja edustajia ovat koivu- ja pyökkikasvit.
Lahkoa luonnehtivia ominaisuuksia ovat sienijuurten yleisyys (niiden välityksellä kasvit ovat yhteydessä sienirihmastoon), flavonolien ja ellagihapon esiintyminen, korkkijällen esiintyminen myös varren kuoriosan eli korteksin ulkokerroksessa, siiviläputkien yksinkertaiset tai porrasmaiset perforaatiot ja proteiinikappaleet. Silmut ovat suomuisia. Lehdet ovat hammaslaitaisia. Kasvit ovat yksikotisia eli yksineuvoiset emi- ja hedekukat sijaitsevat samassa kasviyksilössä. Kukinto on tähkä tai norkko ja hyvin pienet kukat ovat niissä tiheissä viuhkomaisissa ryhmissä. Kukissa on kehälehtiä ja siitepölyhiukkaset ovat vaihtelevissa määrin piikkipintaisia. Mesiäinen puuttuu ja kukat ovatkin pääasiassa tuulipölytteisiä, joten hyönteisiä ei tarvitse houkutella. Sikiäin on kehänalainen ja siinä on kutakin emilehteä kohden kaksi riippuvaa ja 1-kalvoista siemenaihetta, jotka eivät vielä pölytyksen tapahtuessa ole kunnolla kehittyneet, joten hedelmöitys on viivästynyt. Siitepölyhiukkasen siiteputki kasvaa alkiorakkoa kohden siemenaiheen varren kiinnittymiskohdan eli kalatsan kautta (kalatsogamia). Emin luotit ovat johteisia ja erittämättömiä. Hedelmä on kuiva ja yksisiemeninen pähkinä tai pähkylä.[1]
Lahkossa on kahdeksan heimoa, joista koivu-, pyökki- ja suomyrttikasvit ovat edustettuina Suomen kasvistossa.
Pyökkimäisetlähde? (Fagales) on varsinaiskaksisirkkainen (Rosopsida) puuvartislahko, jonka edustajilla on juurissaan Frankia-sädesientä, jonka tehtävänä on sitoa vapaata ilmakehän typpeä. Lahkon tunnettuja edustajia ovat koivu- ja pyökkikasvit.
Lahkoa luonnehtivia ominaisuuksia ovat sienijuurten yleisyys (niiden välityksellä kasvit ovat yhteydessä sienirihmastoon), flavonolien ja ellagihapon esiintyminen, korkkijällen esiintyminen myös varren kuoriosan eli korteksin ulkokerroksessa, siiviläputkien yksinkertaiset tai porrasmaiset perforaatiot ja proteiinikappaleet. Silmut ovat suomuisia. Lehdet ovat hammaslaitaisia. Kasvit ovat yksikotisia eli yksineuvoiset emi- ja hedekukat sijaitsevat samassa kasviyksilössä. Kukinto on tähkä tai norkko ja hyvin pienet kukat ovat niissä tiheissä viuhkomaisissa ryhmissä. Kukissa on kehälehtiä ja siitepölyhiukkaset ovat vaihtelevissa määrin piikkipintaisia. Mesiäinen puuttuu ja kukat ovatkin pääasiassa tuulipölytteisiä, joten hyönteisiä ei tarvitse houkutella. Sikiäin on kehänalainen ja siinä on kutakin emilehteä kohden kaksi riippuvaa ja 1-kalvoista siemenaihetta, jotka eivät vielä pölytyksen tapahtuessa ole kunnolla kehittyneet, joten hedelmöitys on viivästynyt. Siitepölyhiukkasen siiteputki kasvaa alkiorakkoa kohden siemenaiheen varren kiinnittymiskohdan eli kalatsan kautta (kalatsogamia). Emin luotit ovat johteisia ja erittämättömiä. Hedelmä on kuiva ja yksisiemeninen pähkinä tai pähkylä.
