Gwyfyn sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw crwbach arian y bedw, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy crybachau arian y bedw; yr enw Saesneg yw Lesser Swallow Prominent, a'r enw gwyddonol yw Pheosia gnoma.[1][2]
Gellir dosbarthu'r pryfaid (neu'r Insecta) sy'n perthyn i'r Urdd a elwir yn Lepidoptera yn ddwy ran: y gloynnod byw a'r gwyfynod. Mae'r dosbarthiad hwn yn cynnyws mwy na 180,000 o rywogaethau mewn tua 128 o deuluoedd.
Wedi deor o'i ŵy mae'r crwbach arian y bedw yn lindysyn sydd yn bwyta llawer o ddail, ac wedyn mae'n troi i fod yn chwiler. Daw allan o'r chwiler ar ôl rhai wythnosau. Mae pedwar cyfnod yng nghylchred bywyd glöynnod byw a gwyfynod: ŵy, lindysyn, chwiler ac oedolyn.
Gwyfyn sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw crwbach arian y bedw, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy crybachau arian y bedw; yr enw Saesneg yw Lesser Swallow Prominent, a'r enw gwyddonol yw Pheosia gnoma.
Gellir dosbarthu'r pryfaid (neu'r Insecta) sy'n perthyn i'r Urdd a elwir yn Lepidoptera yn ddwy ran: y gloynnod byw a'r gwyfynod. Mae'r dosbarthiad hwn yn cynnyws mwy na 180,000 o rywogaethau mewn tua 128 o deuluoedd.
Wedi deor o'i ŵy mae'r crwbach arian y bedw yn lindysyn sydd yn bwyta llawer o ddail, ac wedyn mae'n troi i fod yn chwiler. Daw allan o'r chwiler ar ôl rhai wythnosau. Mae pedwar cyfnod yng nghylchred bywyd glöynnod byw a gwyfynod: ŵy, lindysyn, chwiler ac oedolyn.
Der Birken-Zahnspinner oder Birken-Porzellanspinner (Pheosia gnoma) ist ein Schmetterling (Nachtfalter) aus der Familie der Zahnspinner (Notodontidae).
Die Falter erreichen eine Flügelspannweite von 45 bis 50 Millimetern, bei einer Vorderflügellänge von 19 bis 22 Millimetern. Ihre Vorderflügel haben eine helle Grundfärbung. Sie sehen dem Pappel-Zahnspinner (Pheosia tremula) sehr ähnlich. Am Vorderrand nahe der Flügelspitze befindet sich ein schräger schwarzer Fleck, über den aber, anders als beim Pappel-Zahnspinner, keine helle Flügelader läuft. Der Flügelinnenrand ist schwarz, nach innen hin über dunkelbraun nach hellbraun verlaufend gefärbt. Anders als bei der ähnlichen Art, bei der am Außenrand der Vorderflügel zwei bis drei hellgraue keilförmige Flecken sitzen, besitzt der Birken-Zahnspinner neben mehreren feinen weißen Strichen entlang des Flügelaußenrandes einen breiten, aber etwas kürzeren rein weiß gefärbten Keilfleck am Innenwinkel.
Die Raupen erreichen eine Körperlänge von 50 bis 60 Millimetern. Sie glänzen speckig bis wachsartig, haben eine rotbraune, violette oder grüne Grundfarbe und tragen an den Seiten auf Höhe der Stigmen je einen breiten gelben Längsstreifen, der breiter ist, als bei den Raupen des Pappel-Zahnspinners. Die schwarzen Stigmen sind weiß umrandet. Am Hinterleibsende tragen die Raupen einen charakteristischen Höcker. Die Färbung junger Tiere ist blass und wird erst nach und nach kräftiger.
Die Tiere kommen in Europa und Asien, östlich bis nach Kamtschatka und ins Amurgebiet vor. Westlich beginnt das Verbreitungsgebiet im Norden der Iberischen Halbinsel und reicht über Mittel- und Südeuropa bis in den Norden Skandinaviens. Die Südliche Grenze bildet die nördliche Mittelmeerküste, der Alpenraum und die Nordküste des Schwarzen Meeres. Man findet sie vom Flachland bis in Höhen von etwa 1000 Metern. Sie leben in Wäldern mit Birkenbeständen und hoher Luftfeuchtigkeit, bevorzugt auf Sand- oder Silikatböden, wie beispielsweise in feuchten Tälern und in Jung-, Misch- oder Birkenwäldern. Mancherorts kommen sie aber auch in trockeneren Gebieten vor, wie etwa auf Heiden und ausgetrockneten Hochmooren.
Die Falter fliegen jährlich in zwei Generationen von Ende April bis Mitte Juni und von Mitte Juli bis Mitte August. Die Raupen aus den Eiern der ersten Generation findet man von September bis Anfang Oktober, die der zweiten von Juni bis Juli im darauffolgenden Jahr.[1]
Die Raupen ernähren sich hauptsächlich von Birken (Betula), man findet sie aber auch an Pappeln (Populus). Manche Autoren nennen auch Eichen (Quercus), Weiden (Salix) und Erlen (Alnus) als Nahrungspflanzen.[2]
Die Verpuppung findet in einem aus Erde gefertigten Kokon im Boden statt. Die dunkelbraune Puppe überwintert.
Die Art ist nicht gefährdet.
Der Birken-Zahnspinner oder Birken-Porzellanspinner (Pheosia gnoma) ist ein Schmetterling (Nachtfalter) aus der Familie der Zahnspinner (Notodontidae).
Pheosia gnoma, the lesser swallow prominent, is a moth from the family Notodontidae. The species was first described by Johan Christian Fabricius in 1777.
The moth can be found across the Palearctic realm (northern and central Europe, Russia, eastern Siberia, Russian Far East, Amur). It has a forewing length of 20–26 mm.
The imago can be easily confused with Pheosia tremula but P. gnoma is usually smaller, and the ground colour has usually less brown in it. The chief character by which it may be distinguished is the broader and clearer white wedge-shaped mark between veins 1 and 2 on the forewings of P. gnoma.
Plate showing the differences between P. gnoma and P. tremula
Habitat in Finland
The host plant of the lesser swallow prominent is the birch (Betula) (British Isles), Betula pendula (Finland) Betula pubescens (Finland).[1]
The moth survives winter as a pupa underground.
Pheosia gnoma, the lesser swallow prominent, is a moth from the family Notodontidae. The species was first described by Johan Christian Fabricius in 1777.
The moth can be found across the Palearctic realm (northern and central Europe, Russia, eastern Siberia, Russian Far East, Amur). It has a forewing length of 20–26 mm.
Koivuposliinikas (Pheosia gnoma) on hyvin yleinen keskikesän yöperhoslaji.
Siipien pohjäväri on valkoinen. Etusiiven etureunassa, lähellä siiven kärkeä on likimain siiven puoleen väliin ulottuva musta laikku ja takareuna on musta koko siiven leveydeltä. Siiven ulkoreunasta takareunaa kohti työntyy ruskea alue, joka vaalenee etureunastaan ja ulottuu siiven tyveen saakka. Etusiiven takakulmassa takareunan mustaan vyöhykkeeseen työntyy leveä, valkoinen kiilanmuotoinen täplä. Takasiivet ovat vaaleat, etureunastaan ruskeammat. Takasiiven poikki kulkee harmaa poikkiviiru, ja siiven takakulmassa on suuri, tummassa täplä. Pohjoisessa siipien pohjäväri on ruskea. Siipiväli vaihtelee koiraalla 35–47 mm ja naaraalla 40–52 mm.[1][2][3][4]
Varsin samannäköinen laji on haapaposliinikas (Pheosia tremulae).
Koivuposliinikasta tavataan Pohjois-Espanjasta Keski-Euroopan kautta Venäjälle ja edelleen Venäjän kaukoitään. Se puuttuu suurelta osin Välimeren ympäristöstä.[3] Suomessa sitä tavataan koko maassa, mutta laji on selvästi harvinaisempi pohjoisessa. Perhoset lentävät joko kahtena sukupolvena, ensin touko-kesäkuussa ja uudelleen heinä-elokuussa tai yhtenä pitkänä sukupolvena. Hyvin lämpiminä kesinä syys-lokakuussa on tavattu jopa kolmannen sukupolven perhosia.[5][3]
Koivuposliinikas elää lehtimetsissä, niiden laitamilla, soilla ja puutarhoiss. Se on varsin yleinen, mutta yksilömäärät vaihtelevat vuosittain jonkin verran. Perhoset lentävät illan hämärtymisestä keskiyöhön, joskus aamuyöllekin. Koiraat lentävät valolle, mutta naaraita tavataan valoilta harvoin. Päivisin ne lepäävät puiden rungoilla, joilla siipikuviointi häivyttää perhosen hahmon tehokkaasti. Viileällä säällä perhonen voi viettää useita vuorokausia leväten liikkumattomana samalla paikalla.[3]
Naaras tuottaa 150–200 munaa, jotka se munii oksien kärkiosiin. Nuoret toukat elävät ryhmissä, vanhemmat yksittäin, yleensä korkealla latvustoissa. Toukka oleskelee lehden reunalla, josta sitä on vaikea havaita. Toukat ovat täysikasvuisia syyskuussa jolloin ne kehräävät harmaankotelokopan ja koteloituvat sen sisään. Kotelo talvehtii, usein kaksi kertaa.[3]
Toukka elää koivuilla (Betula).[3]
Koivuposliinikas (Pheosia gnoma) on hyvin yleinen keskikesän yöperhoslaji.
Pheosia gnoma • Faïence
Le Bombyx dictéoïde ou la Faïence (Pheosia gnoma) est une espèce de lépidoptères (papillons) de la famille des Notodontidae.
Pheosia gnoma • Faïence
Le Bombyx dictéoïde ou la Faïence (Pheosia gnoma) est une espèce de lépidoptères (papillons) de la famille des Notodontidae.
Répartition : Europe (du nord de l'Espagne au Cap Nord) jusqu'à la Chine. Description : gris clair et brun, l'imago présente une tache blanche triangulaire, étroite, au sommet arrière des ailes antérieures ; envergure du mâle : 19 à 22 mm ; la chenille glabre, brun roux sur le dessus, présente deux bandes latérales jaunâtres et une excroissance sur le dessus du 8e segment abdominal. Période de vol : d’avril à septembre en deux générations. Habitat : forêts et prairies de la plaine aux massifs montagneux (ce papillon évite les régions sèches et en particulier les régions de climat méditerranéen).De Berkenbrandvlerkvlinder (Pheosia gnoma) is een vlinder uit de familie van de tandvlinders (Notodontidae), die verspreid over Eurazië voorkomt. Hij heeft een voorvleugellengte van 20 tot 26 mm. De vlinder overwintert als pop onder de grond.
De imago kan vrij gemakkelijk verward worden met de brandvlerkvlinder. Deze laatste is echter groter, en de witte wigvormige figuur aan de achterrand aan de binnenkant van de voorvleugel is bij de brandvlerkvlinder langer en smaller.
De waardplant van de berkenbrandvlerkvlinder is de berk.
De brandvlerkvlinder is in Nederland en België een vrij gewone soort die verspreid over het hele gebied voorkomt. Hij vliegt van half april tot eind september.
De Berkenbrandvlerkvlinder (Pheosia gnoma) is een vlinder uit de familie van de tandvlinders (Notodontidae), die verspreid over Eurazië voorkomt. Hij heeft een voorvleugellengte van 20 tot 26 mm. De vlinder overwintert als pop onder de grond.
De imago kan vrij gemakkelijk verward worden met de brandvlerkvlinder. Deze laatste is echter groter, en de witte wigvormige figuur aan de achterrand aan de binnenkant van de voorvleugel is bij de brandvlerkvlinder langer en smaller.
Bjørketannspinner (Pheosia gnoma) er en sommerfugl som tilhører familien tannspinnere (Notodontidae). Den finnes over hele Norge bortsett fra Troms og Finnmark, og ligner sterkt på den beslektede arten seljetannspinner (Pheosia tremula).
En middelsstor (vingespenn 35 – 52 mm), nokså slank spinner med avlange vinger. Den ligner sterkt på den nære slektningen seljetannspinner (Pheosia tremula), men kan skilles fra denne på at forvingene har en markert, kileformet, hvit flekk ved bakhjørnet, at bakvingene ikke er rent hvite og på at fargen generelt er noe mørkere. Hodet er middels stort, antennene er fjærformede og nesten halvparten så lange som forvingen hos hannen, meget smalt fjærformede (virker nesten trådformede) og rundt en tredjedel av forvingens lengde hos hunnen. Brystets lange hårkledning varierer i farge fra lyst grå til mørkt svartbrun, og er ofte brunlig. Den er vanligvis mørkere enn hos seljetannspinneren. Det finnes vanligvis noen mørkere streker som avgrenser et rektangulært område i midten, men disse kan være utydelige, særlig om grunnfargen er mørk. Bakkroppen er sylindrisk og kledt med ganske korte hår, den varierer i farge fra hvitaktig til mørkebrun. Forvingen er lang og ganske smal, avrundet trekantet. I midten er den skittenhvit til lysbrun, med en avlang, brunsvart flekk langs fremkanten i ytre halvdel og en svartbrun strek langs bakkanten. Ytterkanten og en bred sone foran den svarte bakkanten er okerbrune, det lyse området i vingen er mindre enn hos seljetannspinneren. Ved bakhjørnet har den en markert, kileformet, hvit flekk, dette er det beste kjennetgnet på denne arten. Begge vingepar er ytterst kantet med ganske lange, gråaktige hårfrynser. Bakvingen er mer eller mindre skittenhvit til lysbrun. Den har en diffus, mørk flekk ved bakhjørnet. Larven er lang og slank, naken, med en spiss pukkel på det nestsiste kroppsleddet. Ryggen er vanligvis brunfiolett, men kan også være grønn. Langs siden har den en bred, gul stripe.
Bjørketannspinneren kan finnes nesten over alt der det vokser bjørk, som er larvenes næringsplante. Den finnes opp i bjørkebeltet like til tregrensen. I Norden kan voksne sommerfugler finnes hele tiden fra mai til oktober. Lengst i sør har de to eller endogtil tre generasjoner hver sommer, lenger nord er det bare én generasjon som flyr i juli – august. De flyr om natten, og hannene, men i mindre grad hunnene, kommer gjerne til lys. Etter parringen legger hunnen 150 – 200 egg i små grupper på undersiden av bjørkeblader aller ytterst på kvister. Larvene lever selskapelig når de er nyklekte, senere hver for seg. De utvokste larvene kryper ned på bakken om det er høst, mens vår- og sommergenerasjonens larver ser ut til å forpuppe seg i barksprekker eller greinvinkler oppe i trærne. De spinner seg inn i en kokong og forvandler seg til en puppe, som klekkes etter to – tre uker for sommergenerasjonen eller overvintrer for høstgenerasjonen.
Arten finnes i Mellom- og Nord-Europa, man mangler i middelhavsområdet. Mot øst finnes den til Amur. I Norge forekommer den over hele landet, kanskje bortsett fra ytre strøk i Troms og Finnmark.
Bjørketannspinner (Pheosia gnoma) er en sommerfugl som tilhører familien tannspinnere (Notodontidae). Den finnes over hele Norge bortsett fra Troms og Finnmark, og ligner sterkt på den beslektede arten seljetannspinner (Pheosia tremula).
Pheosia gnoma (tên tiếng Anh: Lesser Swallow Prominent) là một loài bướm đêm thuộc họ Notodontidae[1].
Chúng có thể tìm thấy ở vùng Cổ Bắc Giới (Bắc và Trung Âu, Nha, Đông Siberia, Viễn Đông Nga, Amur). Chiều dài sải cánh của nó từ 20–26 mm.
Bài viết về Bộ Cánh vẩy này vẫn còn sơ khai. Bạn có thể giúp Wikipedia bằng cách mở rộng nội dung để bài được hoàn chỉnh hơn. Pheosia gnoma (tên tiếng Anh: Lesser Swallow Prominent) là một loài bướm đêm thuộc họ Notodontidae.
Chúng có thể tìm thấy ở vùng Cổ Bắc Giới (Bắc và Trung Âu, Nha, Đông Siberia, Viễn Đông Nga, Amur). Chiều dài sải cánh của nó từ 20–26 mm.
