Pussikoit (Coleophoridae) on suuri jäytäjäkoimaisiin perhosiin kuuluva perhosheimo. Siihen kuuluu maailmanlaajuisesti ainakin toistatuhatta lajia.
Pussikoit ovat varsin pienikokoisia, hoikkarakenteisia perhosia ja niiden siipiväli vaihtelee 5–25 mm. Siivet ovat hyvin kapeat, 3–9 kertaa leveyttään pitemmät ja teräväkärkiset. Siiven takareunassa ja kärkiosassa on pitkiä ripsiä. Väritys on usein vaatimaton, ja useimmat lajit ovat yksivärisiä ja kuviollisillakin lajeilla siivistä puuttuvat poikkisuuntaiset kuviot. Osa lajeista on metallinkiiltoisia. Takasiivet ovat kapeat ja niitä reunustavat hyvin pitkät siipiripset. Tuntosarvet ovat pitkät, 0,7–1,5 kertaa etusiiven mittaiset ja osoittavat perhosen tyypillisessä, alustasta vinosti nousevassa lepoasennossa suoraan eteenpäin.[1][2][3] Aikuisten pussikoiden määrittäminen vaatii yleensä yksilön genitaalien tutkimista mikroskoopilla.
Aikuisia perhosia voi tavata toukokuusta elokuulle. Ne ovat yöaktiivisia mutta lentävät usein valolle.
Toukat viettävät ensimmäisen toukkavaiheen lehtimiinaajina ravintokasvin lehtien, varsien, siementen tai hedelmien sisällä, mutta toisen toukkavaiheen alussa ne muuttuvat vapaasti liikkuviksi. Tällöin toukka rakentaa tuottamastaan silkistä ja kasvinosista ympärilleen suojapussin. Kasvaessaan toukka hylkää pieneksi käyneen pussin ja rakentaa uuden. Toukkapussin ulkonäkö yhdistettynä ravintokasviin on erittäin lajityypillinen ja heimon perhoset onkin helpointa tunnistaa juuri toukkapussin perusteella. Toukka koteloituu pussinsa sisälle.
Pussikoit (Coleophoridae) on suuri jäytäjäkoimaisiin perhosiin kuuluva perhosheimo. Siihen kuuluu maailmanlaajuisesti ainakin toistatuhatta lajia.
Pussikoit ovat varsin pienikokoisia, hoikkarakenteisia perhosia ja niiden siipiväli vaihtelee 5–25 mm. Siivet ovat hyvin kapeat, 3–9 kertaa leveyttään pitemmät ja teräväkärkiset. Siiven takareunassa ja kärkiosassa on pitkiä ripsiä. Väritys on usein vaatimaton, ja useimmat lajit ovat yksivärisiä ja kuviollisillakin lajeilla siivistä puuttuvat poikkisuuntaiset kuviot. Osa lajeista on metallinkiiltoisia. Takasiivet ovat kapeat ja niitä reunustavat hyvin pitkät siipiripset. Tuntosarvet ovat pitkät, 0,7–1,5 kertaa etusiiven mittaiset ja osoittavat perhosen tyypillisessä, alustasta vinosti nousevassa lepoasennossa suoraan eteenpäin. Aikuisten pussikoiden määrittäminen vaatii yleensä yksilön genitaalien tutkimista mikroskoopilla.
Aikuisia perhosia voi tavata toukokuusta elokuulle. Ne ovat yöaktiivisia mutta lentävät usein valolle.
Toukat viettävät ensimmäisen toukkavaiheen lehtimiinaajina ravintokasvin lehtien, varsien, siementen tai hedelmien sisällä, mutta toisen toukkavaiheen alussa ne muuttuvat vapaasti liikkuviksi. Tällöin toukka rakentaa tuottamastaan silkistä ja kasvinosista ympärilleen suojapussin. Kasvaessaan toukka hylkää pieneksi käyneen pussin ja rakentaa uuden. Toukkapussin ulkonäkö yhdistettynä ravintokasviin on erittäin lajityypillinen ja heimon perhoset onkin helpointa tunnistaa juuri toukkapussin perusteella. Toukka koteloituu pussinsa sisälle.
