Throscidae jsou čeleď v nadčeledi Elateroidea. Synonym:
Malí broucí 1–5 mm dlouzí.
Obrázky, zvuky či videa k tématu Throscidae ve Wikimedia Commons
Throscidae is a family of elateroid beetles found worldwide (except New Zealand) with around 150 species in 5 extant genera. The larvae are soil-dwelling, siphoning fluid from mycorrhizae attached to trees. The adults are short-lived, with the adult males being noted for a complex mating dance. Like some other elateroids, they are capable of clicking.[1]
Throscidae is a family of elateroid beetles found worldwide (except New Zealand) with around 150 species in 5 extant genera. The larvae are soil-dwelling, siphoning fluid from mycorrhizae attached to trees. The adults are short-lived, with the adult males being noted for a complex mating dance. Like some other elateroids, they are capable of clicking.
Throscidae es una familia de coleópteros de la superfamilia Elateroidea con veinte especies descritas.[1]
Tiene los siguientes géneros:
Throscidae es una familia de coleópteros de la superfamilia Elateroidea con veinte especies descritas.
Rikkasepät (Throscidae) on yksi seppämäisten kovakuoriaisten yläheimoon kuuluvista heimoista. Ryhmä tunnettiin aikaisemmin valekauniaisina.
Heimo on varsin pieni ja siihen kuuluu maailmanlaajuisesti vain noin 150 lajia, joista Pohjoismaissa ja Baltiassa on tavattu kahdeksan. Suurin osa lajeista kuuluu sukuihin Aulonothroscus ja Trixagus.[1]
Lähisukulaistensa seppien ja sepiköiden tapaan aikuisilla rikkasepillä on ponnahdusmekanismi, jolla ne voivat selälleen jouduttuaan kääntyä oikeinpäin tai vaikkapa paeta saalistajalta. Kuoriaiset ovat pieniä, useimmat 3–5 mm:n pituisia, mutta tunnetaan alle millimetrin kokoiseksi jääviä lajeja. Kuoriaiset muistuttavat ulkoasultaan ja elintavoiltaan seppiä, mutta tuntosarvien kärjessä on kolmijaokkeinen nuijamainen laajentuma. Lajit ovat myös keskenään varsin samankaltaisia, muodoltaan soikeita ja väritykseltään vaihtelevan ruskeita. Häirittynä rikkasepät painavat raajansa ja tuntosarvensa ruumista vastaan ja teeskentelevät kuollutta. Tällöin ne muistuttavat paljolti kasvien siemeniä.[1]
Rikkaseppien elintavat tunnetaan melko huonosti. Aikuiset kuoriaiset ovat liikkeellä erityisesti kesä-heinäkuun vaihteessa ja niiden etsiminen on helpointa haavimalla tai oksia karistelemalla. Kuoriaiset parveilevat matalalla kasvillisuudessa sekä puiden rungoilla. Öisin niitä voi lentää kirkkaiden valojen luokse, jolloin kuoriaisia voi harhautua myös sisätiloihin. Aikuiset rikkasepät eivät ilmeisesti nauti ravintoa lainkaan.[1]
Aikuiset kuoriaiset kuoriutuvat koteloistaan syksyllä, talvehtivat maassa karikkeen joukossa, ja lähtevät liikkeelle uudestaan keväällä. Sään muuttuessa liian viileäksi, ne voivat vaipua uudestaan talvihorrokseen.[1]
Toukkien elintavoista ei tiedetä juuri mitään. Toukat elävät yleensä maassa ja imevät ravintonsa kasvien juurten kärkiosista tai sienijuuresta. Muutamien lajien toukat elävät onttojen puiden onkaloiden mulmissa. Toukan kehitys lienee kaksivuotinen, mutta huonoissa oloisuhteissa voi kestää pitempäänkin.
Suomesta on tavattu kahdeksan rikkaseppälajia, joista yksi on luokiteltu Suomen kansallisessa uhanalaisarvioinnissa 2010 äärimmäisen uhanalaiseksi (CR), yksi erittäin uhanalaiseksi (EN) ja yksi vaarantuneeksi (VU). Lisäksi kaksi lajia jätettiin puutteellisten tietojen vuoksi arvioimatta (NE).[1]
Rikkasepät (Throscidae) on yksi seppämäisten kovakuoriaisten yläheimoon kuuluvista heimoista. Ryhmä tunnettiin aikaisemmin valekauniaisina.
Heimo on varsin pieni ja siihen kuuluu maailmanlaajuisesti vain noin 150 lajia, joista Pohjoismaissa ja Baltiassa on tavattu kahdeksan. Suurin osa lajeista kuuluu sukuihin Aulonothroscus ja Trixagus.
Blusvabaliai (lot. Throscidae, sin. Trixagidae, angl. False metallic wood - boring beetles, vok. Hüpfkäfer) – vabalų (Coleoptera) šeima, kuriai priklauso smulkūs vabalai. Priešnugarėlė nejudama, standžiai prigulusi prie antsparnių. Antenos pjūkliškos arba su trinare buožele.
Aptinkami miškuose ant žolinių augalų, po dumblių sąnašomis jūros krantuose. Vabalai vystosi trūnijančioje lapuočių medžių medienoje.
Pasaulyje yra apie 150 rūšių, Lietuvoje – apie 5 rūšys.
Blusvabaliai (lot. Throscidae, sin. Trixagidae, angl. False metallic wood - boring beetles, vok. Hüpfkäfer) – vabalų (Coleoptera) šeima, kuriai priklauso smulkūs vabalai. Priešnugarėlė nejudama, standžiai prigulusi prie antsparnių. Antenos pjūkliškos arba su trinare buožele.
Aptinkami miškuose ant žolinių augalų, po dumblių sąnašomis jūros krantuose. Vabalai vystosi trūnijančioje lapuočių medžių medienoje.
Pasaulyje yra apie 150 rūšių, Lietuvoje – apie 5 rūšys.
Halvsmellere (Throscidae = Trixagidae) er en liten familie av biller som ligner på små smellere (Elateridae). De kan folde beina og antennene inn i groper på undersiden og får da en jevn overflate og kan ved første øyekast ligne på frø. To arter er funnet i Norge.
Små biller (1,5 – 6 mm), rødbrune til svarte, kroppen avlang og noe flat, fint punktert og hårete. Hodet, brystskjoldet og dekkvingene slutter tett mot hverandre slik at hele billen får et jevnt, strømlinjeformet omriss. Hodet er dypt inntrukket i forbrystet og stikker seg lite fram. Fasettøynene er ovale, med grove fasetter, ofte mer eller mindre delt av en lengdelist i forkant. Antennene er 11-leddete, de siste tre eller fire leddene er bredere enn de andre og danner en løs kølle. Brystskjoldet (pronotum) er tilnærmet firkantet, med tilbaketrukne bakhjørner. De har en tapp på forbrystet som passer inn i en grop på mellombrystet, og kan "smelle" ved å presse tappen ut av gropa. Dekkvingene er til sammen omtrent så brede som brystskjoldet, med fine lengdestriper. Beina er ganske korte, føttene kan foldest tilbake mot leggene og hele beina kan foldest inn i renner på undersiden av kroppen.
Larvene er tynnhudete (lite sklerotiserte), hodet er lite med fremstrakte kjever.
Lite er kjent om økologien til disse billene. De voksne er mest aktive om kvelden, da de kan fanges på mange ulike måter. Man ser dem ikke ofte men de kan være svært tallrike der de forekommer. Trolig er de matgeneralister som spiser ulike slags mugg og pollen. Larvene er tilsynelatende soppspisere, den vanligste europeiske arten (Trixagus dermestoides) har larver som lever av underjordiske sopper som danner sopprot (mykorrhiza) med ulike slags trær. Andre arters larver kan finnes i soppinfisert råtten ved, i vissent gress eller i jord med kraftig soppvekst. De er også funnet i termitt-tuer.
Halvsmellere (Throscidae = Trixagidae) er en liten familie av biller som ligner på små smellere (Elateridae). De kan folde beina og antennene inn i groper på undersiden og får da en jevn overflate og kan ved første øyekast ligne på frø. To arter er funnet i Norge.
Тросциды[1], или лжещелкуны[источник не указан 857 дней] (лат. Throscidae), — семейство насекомых из надсемейства элатероидных подотряда разноядных жуков.
Маленькие жуки примерно 1—5 мм в длину. Тело продолговатое удлинённое.
В селейство включают следующие рода:
Тросциды, или лжещелкуны[источник не указан 857 дней] (лат. Throscidae), — семейство насекомых из надсемейства элатероидных подотряда разноядных жуков.
