Siipipuukasvit[1] eli dipterokarpuskasvit[2] (Dipterocarpaceae) on Malvales-lahkoon kuuluva heimo, jossa on 580–680 tropiikissa kasvavaa sademetsien puulajia. Monet lajeista on korkeita puita, joiden latvat ovat 40–70 metrissä. Suurimmat yksilöt ovat jopa 85 metriä korkeita.[3]
Heimon lajit ovat merkittäviä puutavarakaupassa. Lajeja tavataan kaikkialla trooppisilla alueilla: Etelä-Amerikassa, Afrikassa, Seychelleillä, Intiassa, Indokiinassa ja Malesiassa. Yleisimmillään siipipuukasveja löytyy Malesian länsiosista. Jotkut lajit ovat nykyään uhanalaisia liika- ja laittomien hakkuiden takia. Puista saadaan puutavaran lisäksi aromaattisia öljyjä, palsamia, pihkaa ja ne ovat vanerin raaka-ainetta.[4]
Heimon lajit ovat puita. Ne ovat yleensä ainavihantia, harvoin kausivihantia. Lehdet ovat yksinkertaisia ja asettuneet vuorottaisesti. Lehtien laita on ehyt tai nyhälaitainen. Kukat ovat vaihtelevankokoisissa kukinnoissa. Ne ovat kaksineuvoisia ja säteittäin symmetrisiä. Terälehtiä on viisi. Kukat ovat usein voimakkaan tuoksuvia. Hedelmä on pähkylä tai kota.[5][6]
Siipipuukasvien heimo on jaettu kolmeen alaheimoon ja 17 sukuun:[6]
Siipipuulaji Dipterocarpus costatus
Intianmerantipuu (Shorea robusta)
Siipipuukasvit eli dipterokarpuskasvit (Dipterocarpaceae) on Malvales-lahkoon kuuluva heimo, jossa on 580–680 tropiikissa kasvavaa sademetsien puulajia. Monet lajeista on korkeita puita, joiden latvat ovat 40–70 metrissä. Suurimmat yksilöt ovat jopa 85 metriä korkeita.
Heimon lajit ovat merkittäviä puutavarakaupassa. Lajeja tavataan kaikkialla trooppisilla alueilla: Etelä-Amerikassa, Afrikassa, Seychelleillä, Intiassa, Indokiinassa ja Malesiassa. Yleisimmillään siipipuukasveja löytyy Malesian länsiosista. Jotkut lajit ovat nykyään uhanalaisia liika- ja laittomien hakkuiden takia. Puista saadaan puutavaran lisäksi aromaattisia öljyjä, palsamia, pihkaa ja ne ovat vanerin raaka-ainetta.
