Ansarikirva (Macrosiphum euphorbiae) on kirvoihin kuuluva pieni hyönteislaji. Se on kansainvälisesti merkittävä kasvien tuholainen ja luokiteltu myös Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi.
Siivettömät yksilöt ovat pitkulaisen päärynänmuotoisia, melko kiiltäviä ja väriltään vihreitä tai vaaleanpunaisia. Vihreillä yksilöillä on selkäpuolella tummanvihreä pitkittäisjuova. Verkkosilmät ovat aina punaiset. Tuntosarvet, raajat, vaharauhasputket ja takaruumiin kärjen cauda ovat pitkät ja vaaleat. Näistä tuntosarvet ja vaharauhasputket tummenevat hieman kärkeä kohti. Lisäksi raajoissa säären kärkiosa on hyvin tumma. Siivelliset yksilöt muistuttavat siivettömiä, mutta tuntosarvet ja vaharauhasputket ovat tummemmat. Keskenkasvuiset yksilöt ovat vaalean, jauhemaisen vahan peittämiä ja niillä on tumma selkäjuova. Ruumiin pituus 2,0–4,0 mm.[1][2]
Kromosomiluku 2n=10.[1]
Ansarikirva on peräisin Pohjois-Amerikasta, mutta levinnyt ihmisen mukana ja on nykyisin levinneisyydeltään kosmopoliittinen. Ensimmäiset kirvat kulkeutuivat Eurooppaan vuonna 1917[1][2]
Alkuperäisellä elinalueellaan ansarikirvan primääri-isäntiä ovat ruusut, joilta neitseellisesti lisääntyvät yksilöt siirtyvät myöhemmin moniin eri sekundääri-isäntiin, kunnes kirvat lopulta palaavat ruusuihin lisääntymään suvullisesti ja munimaan. Sen sijaan muualla maailmassa laji lienee täysin anholosyklinen eli lisääntyminen tapahtuu sekundääri-isännillä ja kokonaan neitseellisesti. Ansarikirvan sekundääri-isäntien valikoima on huomattavan laaja ja siihen kuuluu lajeja yli 20 eri kasviheimosta, mukaan lukien monet viljelykasvit kuten peruna, salaatti, juurikkaat, paprikat, kurkut ja erilaiset koristekukat kuten daaliat ja krysanteemit. Laji on erityisen merkittävä tuholainen lämmittämättömissä kasvihuoneissa ja koisokasveille.[1][2][3][4]
Ansarikirvat muodostavat ravintokasvien lehdille tai kukintoihin kirvakolonioita. Yksittäinen kirva elää 10–35 vuorokautta ja tuottaa 30–50 poikasta. Neitseellinen lisääntyminen on tehokasta ja kirvojen määrä voi kaksinkertaistua alle kolmessa vuorokaudessa[3][5]
Kasvinesteiden imeminen heikentää ravintokasvia. Tämän lisäksi ansarikirva levittää lähes 70 kasvien virustautia, joista merkittävä on ainakin perunan Y-virus.[3][4] Suomessa ansarikirva kuuluu haitallisten vieraslajien luetteloon.[6]
Ansarikirvan saalistajia ovat ainakin seuraavat: kaksipistepirkko (Adalia bipunctata), kosteikkopirkko (Anisosticta novemdecimpunctata), Aphidoletes aphidimyza, maakiitäjäiset (Carabidae), Ceraeochrysa cubana, pihaharsokorento (Chrysoperla carnea), Chrysoperla harrisii, Chrysoperla rufilabris, seitsenpistepirkko (Coccinella septempunctata), Coccinella transversoguttata, Dicyphus tamaninii, Episyrphus balteatus, Eupeodes corollae, harlekiinileppäpirkko (Harmonia axyridis), Hippodamia undecimnotata, nummipirkko (Hippodamia variegata), Macrolophus melanotoma eli (Macrolophus caliginosus), Melanostoma fasciatum, Orius insidiosus, Orius sauteri, seinälukki (Phalangium opilio), tarhasysikiitäjäinen (Pterostichus madidus), aitosysikiitäjäinen (Pterostichus melanarius) ja Scymnus apetzi.
Laji on erittäin polyfagi ja se on tavattu yli 200 eri kasvilajilta.[5]
Ansarikirva (Macrosiphum euphorbiae) on kirvoihin kuuluva pieni hyönteislaji. Se on kansainvälisesti merkittävä kasvien tuholainen ja luokiteltu myös Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi.
