Kea (Nestor notabilis) on vanttera, rohkea ja utelias uudenseelanninpapukaijoihin kuuluva lintu. Se elää Uuden-Seelannin Eteläsaaren metsissä, vuoristoalueilla ja avomailla.[2][3]
Kea kasvaa noin 50 senttimetrin pituiseksi ja sukupuolesta riippuen noin kilon painoiseksi (urokset 900 - 1100 grammaa, naaraat 700-900 grammaa). Höyhenpeite on oliivinvihreä, joskin siiven alapinta on helakanpunainen. Ylänokka on voimakkaasti kaareutunut, naaraalla hieman vähemmän kuin koiraalla, nokka on harmaa-mustan värinen. Nuorilla yksilöillä nokan tyvi ja silmäluomet ovat keltaiset. Keojen lento on voimakasta ja ne pystyvät lentämään hyvin myös myrskysäällä.[2][3] Vankeudessa kea voi saavuttaa jopa 50 vuoden iän, luonnossa lintu elää jopa yli 30 vuoden ikään.[4]
Keat ruokailevat puussa tai maassa ja syövät hedelmiä, marjoja, lehtiä, hyönteisiä ja toukkia, mutta myös haaskoja. Ne hakeutuvat mielellään ihmisasumusten lähelle ruoanjätteiden toivossa.[5]
Pesintä tapahtuu yleensä heinä–tammikuussa, mutta myös ympärivuotisesti. Pesä on kallioluolassa, kivien alla, juurakon pimennossa tai ontossa puussa. Koiraat ovat moniavioisia. Naaras munii 2-4 munaa ja hautoo niitä 22-24 päivää, jonka ajan koiras tuo ruokaa naaraalle. Poikaset pysyvät pesässä kolmen kuukauden ajan. [3]
Keat ovat uhanalaisia metsästyksen ja vieraiden petojen, kuten kissojen, kärppien ja hillerien saalistuksen tähden.[2] Lajia metsästettiin ankarasti aina vuoteen 1971 saakka, jolloin sen osittainen suojelu alkoi. Täyden suojelustatuksen lintu sai 1986.[3] Populaation koon on arvioitu olevan noin 1 000 – 5 000 yksilöä.[2]
Kea (Nestor notabilis) on vanttera, rohkea ja utelias uudenseelanninpapukaijoihin kuuluva lintu. Se elää Uuden-Seelannin Eteläsaaren metsissä, vuoristoalueilla ja avomailla.
