див морков

Porkkana (Daucus carota) on juureksena viljelty sarjakukkaiskasvi. Sen paksuuntunut pääjuuri on väriltään tavallisesti oranssi, ja siinä on puunkuorta muistuttava ohut kuori. Juuri sisältää runsaasti A-vitamiinin esiastetta beta-karoteenia, joka antaa sille oranssin värin. Porkkana on perunan jälkeen Suomen suosituin juures; sitä syödään jopa yhdeksän kiloa henkeä kohden vuodessa.

Viljelykseen porkkana otettiin ensimmäiseksi Keski-Aasiassa, mahdollisesti Afganistanissa. Euroopassa sitä on viljelty viimeistään 1100-luvulta lähtien. Useimmat nykyisin viljellyt lajikkeet polveutuvat Hollannissa 1600-luvulla viljellyistä porkkanoista.^[1] Viljellyt muodot kuuluvat alalajiin Daucus carota subs. sativa.^[1]

Porkkanan villimuoto (Daucus carota subs. carota^[1]) kasvaa kaikkialla Keski-Euroopassa ja laajalti Aasiassa yleisenä muun muassa laitumilla ja tienvarsilla. Sen juuri on yleensä puiseva ja syötäväksi kelpaamaton, paitsi satunnaisesti esiintyvillä mutanttiyksilöillä, joista viljellyt lajikkeet onkin jalostettu.^[2] Suomessa villiporkkana on harvinainen, koska se ei yleensä selviä talven yli voidakseen toisena vuotenaan tuottaa siemeniä. Sen ensimmäisen vuoden taimia saattaa kuitenkin kesäisin kasvaa esimerkiksi satama-alueilla, joihin sen siemeniä helposti kulkeutuu ulkomailta.

Porkkana valittiin vuonna 2000 vuoden vihannekseksi.^[3]

Ulkonäkö ja koko

Porkkana on kaksivuotinen kasvi, jonka varsi kasvaa 30–80 senttimetriä korkeaksi. Alalajeista ruokaporkkanan pääjuuri on mehevä ja väriltään useimmin oranssi. Villinä kasvavien porkkanoiden juuri on ohut ja valkoinen. Kukintona on pienikukkainen sarjakukinto. Porkkanan hedelmä on 2–4 millimetriä pitkä piikkinen tai koukkukarvainen lohkohedelmä.^[4]

Porkkanaharrastajat eri puolilla maailmaa ovat kehittäneet menetelmiä, joilla porkkanan saa kasvamaan luonnollisia mittojaan kookkammaksi. Vuonna 2007 Joe Atherton kasvatti maailman pisimmän, 5,8-metrisen porkkanan. Maailman painavimman porkkanan on kasvattanut John Evans vuonna 1998. Se painoi 8,6 kilogrammaa.^[5]

Ravintona

Ravintoarvoja per 100 g Porkkana^[6] Herne^[7] Proteiineja 0,6 g 5,1 g Rasvaa 0,2 g 1 g Hiilihydraatteja 5,6 g 9,4 g C-vitamiinia 6,5 mg 20 mg B1-vitamiinia 0,07 mg 0,35 mg B2-vitamiinia 0,07 mg 0,18 mg Kalsiumia 29,0 mg 31,0 mg Rautaa 0,5 mg 0,2 mg Kaliumia 390 mg 370 mg Magnesiumia 14,0 mg 40,0 mg Natriumia 19,0 mg 0,5 mg Fosforia 40,0 mg 130 mg Sinkkiä 0,4 mg 1,3 mg

Porkkana on maan sisällä kasvava juures, ja sitä voidaan syödä raakana. Porkkanan juurenkärjet ovat hyvin pienet, ja ne poistetaan kuorittaessa. Tavallisesti porkkanaa käytetään salaatteihin, liharuokiin ja keittoihin. Raakana porkkanan rakenne on kova ja rapea, maultaan parhaassa tapauksessa makeahko. Ennen syöntiä raaka porkkana pestään huolellisesti ja yleensä kuoritaan. Keitettäessä porkkanan rakenne muuttuu pehmeäksi. Porkkanan nuoria lehtiä voidaan käyttää ruoanvalmistuksessa.

Alun perin viljeltiin porkkanaa, joka oli purppuranpunainen, keltainen tai valkoinen. Kuumilla alueilla keltaista ja punaista porkkanaa viljellään edelleen. Viileillä alueilla oranssi porkkana on yleisin. Suomessakin voidaan viljellä violettia, keltaista ja valkoista porkkanaa. Oranssi porkkana jalostettiin 1600-luvulla Hollannissa.^[1] Orania-Nassau-hallitsijasuvun lempiväri oli oranssi, joten porkkanan haluttiin sopivan hovin väritykseen. Oranssi väri saatiin aikaiseksi risteyttämällä valkoisia ja violetteja porkkanoita keskenään. ^[8]

Useimpien juureskasvien tavoin porkkana on kaksivuotinen kasvi. Ensimmäisenä vuotena, itämisen jälkeen porkkanalle kehittyy syvälle ulottuva pääjuuri. Sen jälkeen alkaa paksuuskasvu, joka jatkuu koko kasvukauden. Porkkanan syötävä juuri on mukula, jossa on lieriömäinen puuosa ja sen ympärillä jälsi ja kuori. Siihen kertyy paljon vararavintoaineita. Jos porkkana jätetään maahan yli talven, se käyttää toisena vuotena nämä vararavintoaineet korkean varren, kukkien ja lopulta siementen kasvattamiseen. Siihen muodostuu samantapainen sarjakukinto kuin muillakin sarjakukkaiskasveilla, esimerkiksi koiranputkella. Mutta samalla juuri menettää kaikki siihen varastoituneet aineet. Sen vuoksi porkkanat nostetaan maasta jo ensimmäisen vuoden syksyllä, paitsi jos niitä kasvatetaan siementen tuottamiseksi.

Aikaisemmin porkkanaa on käytetty myös väriaineena. Sen lisäksi porkkanaa on käytetty lääkekasvina, sillä se sisältää A-vitamiinia ja seleeniä.^[9]

Terveysvaikutukset

Porkkanan sanotaan lisäävän vastustus- ja näkökykyä, ehkäisevän mahahaavaa ja syöpiä ja lievittävän tulehduksia, ripulia, huonoa ihoa, ummetusta, unettomuutta, korkeaa verenpainetta ja paksusuolen tulehdusta.^[10]

Porkkanan tuholaisia

• Porkkanakärpänen (Psila rosae)
• Porkkanakemppi (Trioza apicalis)

Suomessa tavattavista kirvalajeista porkkanalla elävät Aphis craccivora, Aphis fabae, Aphis gossypii, Aulacorthum solani, Cavariella aegopodii, Cavariella pastinacae, Hyadaphis coriandri, Hyadaphis passerinii, Myzus ascalonicus, Myzus ornatus ja Myzus persicae. Ulkomailla lajeja on enemmän.^[11]

Lähteet

• Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus: Porkkanan tuholaisia

Aiheesta muualla

• Fineli:Porkkanan ravintoarvot
• Luontoportti: Porkkana (Daucus carota)
• Puutarha.net: Porkkana (Daucus carota subsp. sativus)
• ITIS: Daucus carota (englanniksi)
• United States Department of Agriculture (USDA): Daucus carota (englanniksi)
• Flora of China: Daucus carota (englanniksi)
• Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Daucus carota (englanniksi)
• Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Daucus carota (carrot) (englanniksi)